28.8.2015

Oleskelualue autoille



Meillä on myllätty pari päivää. Vaikka itse talon remontoiminen on se homma numero yksi, piti kuitenkin ennen talven tuloa hetki miettiä myös pihaa. Taloamme kiertää ajoura, mutta koska tontille vedettiin koirataloudessa hyvin hyödylliset aidat, ei autoja enää voi ajaa talon ympäri. Koko tuo ajoura meni myös ihan talon vierestä ja talvella auton säilyttäminen siinä on mahdotonta, sillä silloin autojen päälle putoaisi katolta lumet. 

Niinpä siis paikalle saapui kaivinkone ja kasa soraa, jotta saatiin ajouran kylkeen tuollainen parin auton levyinen ''parkkialue'', johon vedetään myös lämmityspiste autoille, jolle tulee katkaisija sisälle (arjen pientä luksusta). Ensin suhtauduin tähän parkkipaikka ajatukseen hieman kielteisesti, kun en tahtoisi hävittää tuota metsämaisemaa, mutta jäi meille sitä luontoakin vielä onneksi ihan riittävästi, tämä parkkialue kun on ihan tien vieressä.

Kaivinkoneella vedettiin samalla myös hieman pintamaata juurakoineen talon sivuilta, kun paksujen juurien kaivaminen lapiolla osoittautui aika rasittavaksi ja hitaaksi puuhaksi. Meillä on viime aikoina tehty/suunniteltu myös sähköhommia ja alapohja remonttia, niistä lisää myöhemmin.

16.8.2015

Kuistilla


Pitkästä aikaa pystyimme istumaan pöydän ääreen syömään! Sisällä meillä ei vieläkään ruokapöytää ole, kun ei ole keittiötäkään, mutta pihakuistille saatiin pöytä laitettua. Kuistin oli vallannut laudan pätkät ja sekalainen tavarasälä, siihen kun oli niin helppo jättää käsistään kaikenlaista. Mutta nyt siellä voi syödä!

13.8.2015

Rapsutusta


























Olen nähnyt mielessäni pienen pöydän, jota voi hyödyntää lisäapuna ruokailussa ja ruokaa laittaessa ja jonka päälle voi poimia kesällä niittykukkia maljakkoon. Sopiva pöytä löytyi omalta vintiltä, mutta koska tuollainen kuolleentipunkeltainen ei kuulu suosikki väreihini, tein taas treffit ystävieni kuumailmapuhaltimen ja siklin kanssa. Nopeasti irtoaa maali! Tuo on jopa vähän terapeuttista hommaa, ihan unohtuu rapsuttelemaan. Pöytä kannettiin tänään vintistä, tarkoituksena katsoa onko siitä mihinkään, ja heti piti jo päästä rapsuttamaan.

4.8.2015

Remonttityömaasta kodiksi

DSC_0989

DSC_0982

DSC_0983

DSC_0019

Ensimmäinen huone alkaa näyttää jo vähän kotoisammalta, kun tavarat alkavat löytää paikkansa. On hauskaa, kun huonekalut ovat talon omia eikä kaikki vain jotain itse valittuja, sillä itselläni on tapana heittäytyä noissa väri ja materiaali valinnoissa monasti hieman tylsäksi, vaikka ensin harkitsisin jotakin rohkeampaa. Jotenkin tuntuu, että näissä vanhemmissa huonekaluissa ja tavaroissa on se ominaisuus, että yhdistitpä mitä tahansa, niistä syntyy aina harmoninen kokonaisuus. Tarkkasilmäiset voivat huomata, että vielä on paljon keskeneräisyyttä, mm. taulu nojailee vain lattialla odotellen arvoistansa paikkaa.

1.8.2015

Remontti vaatii mielikuvitusta

DSC_0863

DSC_0860

Ensimmäisessä kuvassa näkyy meidän viihtyisä kotimme laiskanlinnoineen. Tai sitten ei, mutta jos oikein kovasti kuvittelee! Todellisuudessa kuvassa on tämänhetkinen olohuone. Paljaat seinät, esiin kaivetut lankkulattiat ja yksi nojatuoli, mikä sekin jäänyt tuohon matkalle tavaroita siirreltäessä.

Toisessa kuvassa näkyy lämpimän kyökkimme tunnelmallinen leivinuuni-nurkkaus. Tai sellainen siitä toivottavasti tulee. Nyt se on piikkauksen jäljiltä oleva tiilikasa. Kyseisestä nurkasta lähti taannoin vanha hella, lämminvesivaraaja sekä öljypoltin. Niiden alta löytyi mm. varaajaa varten rakennettu tiilikakku, joka piikattiin nyt pois. Kyllä siinä kohta leipä paistuu!