Kohti valmiimpaa makuukamaria

Makuuhuone nyt

Aiemmassa julkaisussa esiintynyt kierrätetty komeronovi paikoillaan 

Toisen komeron ovet saivat jatkumon seinälinjan kanssa, eli helmipaneelia niskaan

Entinen patterin alunen, nyt paikattu seinä ja ekovillalla paikattu lattianalusen purutila

Työn alla oleva huone on edelleen makkari, eli näkyvissä töissä ei ole kovinkaan vauhdilla edetty. Kaikki remonttihommat ollaan tehty itse talkoovoimat apunamme, joten töiden ja opiskelun ohessa homma ei tietenkään etene turhan nopeasti.

Makuuhuoneessa hommaa on hidastanut myös se, kun ollaan arvottu ja pohdittu kuinka remontteja toteutetaan. Makuuhuoneen remonttihan eteni purkamisen jälkeen katon maalaamisella. Sen jälkeen maalattiin seiniin tulevat helmiponttipaneelit kerran maassa, johon oman haasteensa toi paneelien pituus ja niitähän ei tietenkään voitu pätkiä, kun huonekorkeutta on parhaimmillaan 3,3 metriä. Tämän jälkeen paneelit laitettiin seiniin ja maalattiin jopa kolme kertaa seinällä, eli yhteensä neljästi! 

Maalinahan meillä oli Uulan into -maali. Mukavaa maalia maalata, mutta ei kovin peittävää kun ohuilla kerroksilla täytyy vedellä.

Makuuhuoneen seinähirret olivat pääpiirteittäin aika hyväkuntoiset. Yhden ikkunan alta poistettiin pieni palanen lahoa, jota ei ollut aiempi korjaaja vaihtanut joskus monia monia vuosikymmeniä sitten muuta osaa ikkunanalusesta korjatessaan. Toiselta seinältä korjattiin yksi pieni suikale, vaikka sekin oli täysin kuiva, mutta tehdäänpä nyt ainakin huolella. Se oli luultavasti vesipatterin tekosia, kun oli patterin alareunan kohdalla. En tiedä onko syynä ollut lämpötilan rajut erot lattianrajan ja patterin välillä vai onko välillä jäätynyt ja sitten taas sulanut vesipatteri fuskannut.

Kuten ylimmästä kuvasta voi huomata, meillä on ehjää seinäpintaa, jei! Toki siitä puuttuu vielä mahdollinen makulatuuripaperi, kuittinauhat sekä itse tapetti ja makuuhuoneesta puuttuu vielä listoja, mutta silti on huippua kun tulee välillä valmiimpaa pintaa!

Hiljalleen

Etenee remontti ja herää piha eloon. Multaa on lapioitu tähän mennessä varmaankin sata kottikärryllistä ja lehtiä sekä kuollutta heinää haravoitu saman verran. Kaiken sen mujun alta alkaa kesä tulla.

Edelleenkään en tunnista juuri mitään pihallamme kasvavia lajeja. Raparperin nyt toki tunnistaa ja sitä meillä ainakin riittää! Sitä kasvaa kahdessa penkissä ja sen lisäksi vielä tuolta kivien kolosta. Ensimmäiset varret ovat jo ihan hyvässä mitassa ja uutta näkyy jo puskevan.

Toisiksi alimmaisessa kuvassa näkyy meidän piharakennusta, luultavasti rakennuksen alkuperäistä osaa. Tuo keskikohta on hirsinen ja molemmat päädyt lautarakenteisia jatkopaloja. Ollaan yritetty arvuutella mikä tuo olisi ihan alunperin ollut. Navetaksi se olisi ollut todella pieni, mutta jossain vaiheessa siellä on eläimiä pidetty, kun ylisillä on vieläkin heinää ja maata pöllyttäessä on haju selvä. Pitkään se lehmän lannan haju osaakin säilyä, kun lehmää siellä ei ole ollut varmaan seitsemäänkymmeneen vuoteen.

Nykyisessä rakennuksessa tuo osa on varastoa ja sen lisäksi siitä löytyy autotallina käytetty vaja, puuliiteri sekä ulkohuussi. Huussi oli myös kattoa myöten täynnä tavaraa, mutta se tyhjennettiin käyttökuntoon heti aluksi, kun sisävessaahan meillä ei ensimmäiseen kuukauteen ollut.

Marjomäki ennen vuotta 1940

Jaetaanpa teille muillekkin vähän talomme historiaa. Koska ihmiset joilta ostimme Marjamäen jättivät meille myös irtaimiston (josta iso kiitos heille), olemme päässeet sukeltamaan talomme historiaan oikein ainutlaatuisen paljon. Talossa on huonekaluja 30-luvulta asti, talon omistajanvaihdoksia koskevat asiakirjat ja karttoja sekä valokuvia.

Ylläolevan kuvan taakse on kirjoitettu teksti, jossa lukee ''Marjomäki ennen vuotta 1940'' (nimitys jota talosta on käytetty sijainnin mukaan). Olemme tihrustaneet kuvaa koko perheen voimin useaan otteeseen ja yrittäneet miettiä, onko kuva tosiaan tästä samaisesta talosta. Pihan muoto täsmää ja talo on yleisilmeeltään juuri samanlainen. Sivulla oleva lautarakenteinen eteinen sekä monet muut piirteet täsmäävä täydellisesti. 

Talossa on kuitenkin myös merkittäviä eroavaisuuksia. Marjamäki on kuvassa olevaa taloa lyhyempi, siinä ei ole kuvan mukaista erisuuntaista katon kolmiota eikä pieniä ikkunoita yläkerrassa. Myös kuvassa näkyvä pääty on ainakin nykyään Marjamäessä hyvinkin erilainen, koska puolet tuosta päädystä on nykyyään kuistia. 

Eräs naapurimme osasi kertoa, että hänellekin jo edesmennyt talon asukas oli kertonut, että talo on ollut suurempi ja sitä on lyhennetty. Myös tuosta lyhyemmästä kohdasta esille otettu palanen vaikuttaisi siltä, että hirret ovat olleet todistamassa tulipaloa. Voisi siis periaatteessa olla mahdollista, että talon katto ja osa päädystä olisi vaurioitunut 40-luvulla tulipalossa, jonka seurauksena ulkoasu on hieman muuttunut. 

Saapa nähdä, jääkö tämä ikuiseksi mysteeriksi. On äärimmäisen mielenkiintoista yrittää selvittää historiaa, mutta välillä se alkaa jopa turhauttaa. On niin kovin harmillista, ettei ole enää juurikaan ketään, joka siitä voisi kertoa.

Kuulumisia Marjamäen puutarhasta

Niin ne päivät vaan kuluu kohinalla. Blogi on viettänyt hieman hiljaisempaa eloa nyt hetkellisesti, kun allekirjoittaut on koittanut pakertaa kevään viimeisiä juttuja opiskelun parissa. Marjamäessä suurin osa ajasta on tullut vietettyä pihamaalla. Aurinko ja kevään herättelemä piha koukuttavat pysymään ulkona.

Ulkona on tehty hieman muutakin kuin ihasteltu kukkia, nimittäin tehty näitä perinteisiä ''korjataan eri aikakausien virheitä'' -juttuja. Tässä on oikea tyyppiesimerkki siitä, miksi talon sokkelin / kivijalan tulisi olla n. 30 cm korkea, eikä kukkapenkit tai muu maa-aines saisi yltää seinille asti. Kyseisessä kohdassa on kuuliljat kukoistaneet, mutta niin kukoistaa myös seinä. Aloitettiin nyt lapioimalla seinänvierus paljaaksi ja kivijalka esiin, antaa sen nyt siinä kuivua ja katsotaan mitä sille tehdään kunhan muilta hommilta ehditään.

Pihalle on alkanut nousta myös aita, ei mikään hieno, vaan suht huomaamaton verkkoaita tonttia kiertelemään, jotta saadaan viettää rentoa koiraperheen elämää. Kasveja on siirrelty raivaustöiden tieltä ja huonoja puita raivattu viemästä elintilaa muilta.

Sisälläkin hommat etenee, hitaasti mutta varmasti. Meillä on melkein makuuhuone ja melkein kylppäri. Sisällähän on vessa toiminut jo tovin, mutta vielä kun saataisiin suihku niin jopas olisi luksusta. Pian pian.