Kuistin uusi elämä

 

Laudoitus on valmis. Nyt meillä on taas kuisti. Tai terassi, patio, veranta ja mitä näitä nyt on. En ole vielä oikein keksinyt, että mikä tämä tälläinen talon kyljessä oleva rakennelma on. 

Wikipedian mukaan ''kuisti on suomalaisissa puutaloissa pääovea suojaava rakennelma, joka on ollut myös omistajan aseman ja varallisuuden osoitin''. Suojaa se pääovea ja kulkua sisään, mutta ei nämä taida enää tänä päivänä kauheasti kertoa varallisuudesta. Terassi taas on samaisen tietopankin mukaan  rakennuksen jatke, jossa ei ole kattoa tai seiniä. Seiniä ei meillä ole, mutta on kaiteet ja kattokin tuossa on. Eli kutstuttakoon sitä nyt sitten kuistiksi.

Vanha betonikansi piikattiin ja lapioitiin myös sen alla oleva hiekkatäyttö pois. Oli selvää, että uutta valua tähän ei tehdä, mutta jouduttiin hieman käyttämään mielikuvitusta toteutusta mietittäessä. Ensimmäinen ongelma oli se, että tällä rakennelmalla on kivijalka ja itseäni arvellutti, kuinka hyvin puukannen päältä alle valuva vesi mahtaa haihtua umpinaisen kivijalan takaa, vaikka ylempänä olisikin kunnolla ilmarakoa. Tämän lisäksi kuistin alla on pieni huone kellaria (joskaan ei käytössä oleva), joten sadeveden pääsy sinne täytyi myös estää.

Erinäisten ideoiden jälkeen päädyimme tekemään terassin kannen alle ''huopakaton'', jossa on kunnolla kaatoa, että vesi ei pääse seisomaan seinän viereen (kuten edellisellä kuistilla) ja alle ei pääse satamaan kamalasti vettä. Katteen alle jäi kunnon ilmarako, jotta tuuletus pelaa ja myös terassilaudoituksen ja huopakatteen välissä on ilmarako. 

Kannessa materiaalina käytimme painekyllästettyä, vaikka se vähän riiteleekin ajatusmaalimaani vastaan vanhaa korjatessa. Päädyttiin kuitenkin siihen, sillä lautoja ei olisi ehtinyt enää esimaalata, jolloin raot olisi jääneet käsittelemättömiksi ja muutoinkin terassin maalaus/käsittely jää ensi kesään, joten pelkäsimme sen ehtivän pilkuttumaan sitä ennen. Tässä on kyllä katosta, mutta sataa siihen silti lunta sekä vettä. 

Kuistilta puuttuvat vielä pellit/listat seinän viereltä ja ulkopuolelta harva peitelaudoitus. Myös kaiteita täytyy korjata ja uusia, joten ihan valmista ei vielä ole. Pakko oli kuitenkin laittaa jo väliaika kuvia, kun on niin mahtava tunne kävellä tuossa. Ei tarvitse enää sisäänkään kulkea sivuovesta.

Pikkuhiljaa

Kerroin aiemmin postauksissa Korjaajan pahin painajainen ja Eikä siinä vielä kaikki murheenkryynistämme, eli terassista. Suurin murheenkryynihän tietenkin oli lattiasieni, mutta oikeastaan tämä kuisti on ollut kaiken pahan alku ja juuri. Kuisti haluttiin tietenkin säilyttää, sillä onhan se siinä ollut nelkytluvulta saakka, mutta se täytyi purkaa ihan alkutekijöihinsä.

Eikä siinä vielä kaikki -postauksessa kerroin myös siitä, kuinka betonikuisti oli valuttanut ikävästi vettä myös pidemmälle ulkoseinälle tuon oven alusen lisäksi. Kauhulla odotin, että minkälainen määrä hirsiä siitä menee vaihtoon. Onneksi hätiköin turhaan, sillä seinän korjaamiseksi riitti vain hirsien pintakerroksen poistaminen, sillä laho ei onneksi ylettynyt kovin syvälle. Ylemmässä kuvassa näkyy moottorisahalla veistellyt hirret.

Kuistin säilyttäminen/uudelleen rakentaminen vaati paljon mielikuvitusta ja erikoisia ratkaisuja (kuten alemmasta kuvasta voi jo ennustella), mutta siitä lisää myöhemmin, kunhan saadaan laudoitus kokonaan paikoilleen. Paljoa ei enää puutu.

Värien sirkusta

Pieniä väritunnelmia makuuhuoneestamme. Harmonisen vaaleansini-harmaan sijaan siellä on nyt pienoinen sirkus. Lattia oli ajatus maalata ihan vaalean harmaalla, mutta kun ainoa asuttavaksi saatu huone on tällä hetkellä tämä, joutui lattian maalaamista siirtämään hamaan tulevaisuuteen. Ja nämä sitten on aina näitä noidankehiä, sillä en sitten viitsinyt maalta noita jalkalistojakaan, kun ne joutuu kuitenkin vielä irroittamaan lattiaa maalatessa. 

Kun jalkalistojen kuvaa katsoo oikein tarkkaan, voi huomata että eri seinillä on vielä kaiken lisäksi eriväristä listaa. Pari makuuhuoneen listaa katkesi irroittaessa, joten otettiin toisesta huoneesta vastaavaa listaa, jotta saadaan edes johonkin huoneeseen sitä säästettyä. Nyt on sitten punainen lattia, kahden väristä virheää listoissa ja seinät vielä jotain ihan muuta. Näissä vanhan ajan sävyissä on kyllä se metka puoli, että ne kaikki sointuvat aika mukavasti toisiinsa (ainakin kun silmä alkaa tottua). Eihän sitä tiedä, jos tuo punainen lattia saakin loppujen lopuksi jäädä. Tämä on ikäväkyllä ainoa huone jossa alkuperäisen lattian maalipinnan voisi periaatteessa säilyttää, kun täällä lankkuja ei ole veistelty kovalevyjä asennettasessa. 

Viimeisessä kuvassa näkyy vaatehuoneen katto. Siellä on lattialankutkin maalaamattomat ja katto vanhempaa mallia. Keittiössä on ollut tuollainen katto niin, että myös lista on ruskea. Makuuhuoneessa on näköjään ollut tuollainen vihertäväksi maalattu kattolista. Olen tässä pohtinut, että millähän nuo kattopanelit on oikein alunperin käsitelty, kun ovat tuollaiset ruskeat? Öljymaali niiden päälle on jokatapuksessa hyvin tarttunut, kun katot ovat tätä nykyä (ja ovat varmaan nelkytluvulta saakka olleet) valkoiset.

On kyllä armotonta nuo lähikuvat ja salaman käyttö (ei vielä sähköjä vaatehuoneessa), kun kaikki näyttää karmean likaiselta! Tosin pölyistä täällä kyllä onkin, kun remontin keskellä eletään.