Tämän päivän hommana on ollut perehtyä tapetoinnin ihmeelliseen maailmaan. Kummallakaan ei ollut aavistustakaan kyseisestä hommasta, mutta samalla periaatteella mentiin, eli kaikki tehdään itse.
Seiniinhän tuli ensin huokoinen puukuitulevy, joka esiliisteröitiin vanhan ajan perinteisellä tapettiliisterillä kahteen kertaan, jottei se ime tapeteista kaikkea liisteriä itseensä. Itse olen ollut hieman skeptinen sen suhteen, että auttoiko esiliisteröinti varmasti, mutta toivotaan.
Saumakohtiin ollaan vedetty vain vedellä kostutettu kassanauha tapetin alle. Makulatuuripaperilla seinät tapetoidaan sileän lopputuloksen varmistamiseksi, samaista perinteistä tapettiliisteriä käyttäen.
Päivän aikana on herännyt muutama hyödyllinen ajatus. Ensinnäkin: ajattele ennen kuin teet. Se tuli huomattua moneen otteeseen makulatuuria laittaessa. Lue myös ohjeet, mieluiten hieman ennen hommaan ryhtymistä, ei kaksi kuukautta aikaisemmin niin, että puolet hyödyllisistä vinkeistä on unohtunut ja muistuu taas mieleen, kun on jo mokannut.
Yritimme esimerkiksi ylittää seinien nurkkakohdan kokonaisella vuodalla niin, että puolet jäi toiselle seinälle ja toinen puolikas toiselle. Yritettiin kahdesti ja aina liisteri jo ehti kuivua. Kunnes muistui mieleen, että reunaa kannattaa kääntää toiselle seinälle vain muutama sentti, ei puolta vuotaa. Totesimme myös, että ikkunan ympäriltä litimärkää tapettia ei kannata yrittää leikata kovinkaan tarkasti mattoveitsellä, nimittäin se repeää. Yksi huomio oli myös se, että limittäisestä saumasta tulee huomattavasti kauniimpaa jälkeä kuin puskusaumasta.
Oman haasteensa tähän projektiin tuo se, ettei meillä katto- tai ikkunalistoja voitu irroittaa. Homma on siis enemmän kuin tarkkaa.
Mutta kunnialla eteenpäin, hyvä siitä tulee. Vaikka tuo miehisempi osapuoli epäili kyllä, että hommassa saattaa mielenterveys kärsiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti