27.9.2015

Kesä tuli, kesä meni

DSC_0274

DSC_0394

DSC_0395

DSC_0328

DSC_0324

Se olisi kesä käsitelty. Piha saatiin jonkinlaiseen kuosiin kevään ja kesän aikana, mutta nyt näyttää taas aika karulta. Kun vihreys on kadonnut, jäljelle jäi kevään pihan raivauksen tuloksena syntynyt iso risukasa ja jatkuvasti aluskasvillisuuden seasta esiin tulevia roskia.

Se vähäkin kasvillisuus mitä vielä saattaisi olla jäljellä, on mennyt lampaiden suuhun. Kuvissa näkyvän ulkorakennuksen, joka siis käsittää varaston, lampolan, ulkovessan ja puuliiterin, edusta oli jo kertaalleen ihan siisti. Tontilta on joutunut kaatamaan puita, joten polttopuiden teko on meneillään ja tuo roskakasa oli puuliiterissä. Se oli purettava, sillä kaikki polttopuut oli roskavallin takana. Nyt sitten pitäisi vielä hävittää nuo roskat, mikä alkaa olla liiankin tuttua puuhaa, roskaa kun on riittänyt.

20.9.2015

Eikä siinä vielä kaikki


Hieman aiemmin kerroin talostamme löytyneestä jokaisen taloa korjaavan pahimmasta painajaisesta, ja sitä se toisaalta kyllä olikin siinä mielessä, että ei paljoa enää hetkauta nämä uudet yllärit. Sehän oli tiedossa, että talon alimmissa hirsissä on hieman lahoa ja nyt alapohjasta löytyneen vaurion vuoksi myös tuo ensimmäisessä kuvassa näkyvä ulko-oven alunen oli selvillä. Ikävä yllätys oli, että lahoa jatkuu myös viereiselle seinälle.

Tästä siis purimme pois valetun terassin, joka kaatoi mukavasti seinään päin. Puhuttiin kyllä jo taloa ostaessa, että jos tuo valettu kulahtanut terassi ei ole vastaiselle seinälle mitään vaurioita aiheuttanut, niin olisi suuri ihme. Ja olihan se. Periaatteessa väliin laitettu kattohuovan tapainen materiaali oli ehkä suojannut seinää, mutta toisaalta myös varmistanut sen, ettei kosteus ollut päässyt haihtumaan sieltä pois. Tosin tuota hiekkatäyttöä oli tuohon kuvissa näkyviin ulkovuorauslautoihin asti, eli eipä nuo hirret muutenkaan ehkä olisi selvinneet.

Hirret eivät ole läpilahoja (paitsi ulko-oven alta), mutta täytyy nyt pohtia miten tätä lähdetään korjaamaan. Hiekan sisässä betonivalun alla oli myös vanhoja rossipohjan laudoitusta kannatelleita hirsiä, jotka oli ihan purua, ovathan ne olleetkin tuolla hiekan alla yli 70 vuotta. Tässä kohtaa on siis ollut joskus sisätilaa. Jotenkin surullisenkoomista on myös se, että se on ollut huonossa kunnossa 40-luvulla, minkä vuoksi se on purettu ja tehty tämä seinä sekä terassi/kuisti tilalle. Toisaalta tämä on taas iso todiste siitä, että mitä lähemmäksi nykypäivää on aina tultu, sitä huonommin on osattu rakentaa. 

Nyt sitten heilutellaan vielä lapiolla loppukin hiekka pois, paikataan seinät ja tehdään uudenlainen terassi tilalle. Ulkonäkö on tarkoitus säilyttää samana, mutta tällä kertaa ei valeta mitään.

Myös toinen ''ei voi olla totta'' -tilanne tuli saman päivän aikana, kun keittiön katosta alkoi tippua vettä. Siis sisäkatosta! Yläpuolella on kuitenkin vintti ja ihan ehjä katto. Siellä purujen seassa oli paisuntasäiliö, joka oli ruostunut puhki. Onneksi se oli todella pieni ''purnukka'', joten kovin laajaa vahinkoa se ei ollut päässyt aiheuttamaan.

Ja eikun korjaamaan!

17.9.2015

7 kuukauden jälkeen

Remonttia on nyt takanapäin n. 7 kk, reilu puolivuotta ollaan täällä asusteltu. Nyt alkaa talvi lähestyä, joten on pitänyt tehdä vähän tilannekatsausta, että missä sitä oikein mennään.

Kun katsoo huoneita kameran linssin läpi, tulee sellainen olo, että apua, onko täällä edes tehty mitään. Kaaos näyttää ehkä jopa pahemmalta, kuin mitä sen muistaa olleen ostaessamme paikan. Tarkemmin kun alkaa pohtia, on tässä kuitenkin hitaasti mutta varmasti menty eteenpäin.


  • Piha on raivattu viidakosta ja kaatopaikasta kohti puutarhaa. Loputtomasti haravointia ja risun kantoa! Myös jokunen puu on kaadettu.
  •  Jokaisesta asuinkerroksen huoneesta on revitty epämääräiset pintamateriaalit (muovimatot, kovalevyt, repeilleet tapetit, jotka eivät olleet talon alkuperäistä ilmettä jne.)
  • Myös keittiö on purettu, johon kuului kaapistojen ja kodinkoneiden lisäksi mm. jätti-iso vesivaraaja, öljykattila ja irtomallinen puuhella + uuninpohjien piikkausta ja uudelleen valamista.
  • Sisätiloista on käyty tavaroita läpi, jopa moneen kertaan. Vihdoin alkaa olla joku tolkku siinä, että vain säästämiskelpoiset tavarat on siirreltävänä

  • Makuuhuone on remontoitu (hirsikorjailut, seinien levytystä, panelointia, katon maalausta, tapetointia jne.)
  • Vesi- ja viemäriputket vedetty uusiksi
  • Kylpyhuone + sauna on purettu ja uusi kylppäri tehty tilalle (sähköineen ja lämpimine vesineen).
  • Alapohjan korjaus on käynnissä.
  • Piha on aidattu ja uudet portit ovat kohta valmiit.
  • Talon vierustoilta on kaivettu maata, niin kaivinkoneella kun lapiollakin.
  • Pihaan on tehty parkkipaikka.
  • Navetta on raivattu tyhjäksi lampaita varten. Myös muut piharakennukset on tyhjennetty (voi sitä rojun määrää).

                                       

                         

 Varmaan monta sellaistakin asiaa on tehty, joita ei nyt äkkiseltään edes muista. Nyt voisin kirjoittaa sellaisen suunnitelmallisen listan, mitä tulee tehdä ennen talven tuloa ja mitä talven aikana, mutta jo tässä reilussa puolessa vuodessa on tullut huomattua, että ei ne hommat sitten koskaan kuitenkaan mene niinkuin on suunniteltu. 

Jos nyt kuitenkin hieman tässä lähdetään pohtimaan, niin ehdoton homma numero yksi on saada alapohjan korjaus valmiiksi. Ja hyvällä jaetulla ykkösellä on sähköt makuuhuoneeseen. Alkaa meinaan hieman jo palella ja pimeäkin vaivaa, joten kunnon valaistusta ja sähköpattereita alkaa olla ikävä! Etenkin nyt flunssaisena on saanut kääriytyä useampaan peittoon. Myös sähköjä tulisi ulos saada, sillä auton lämmitys olisi aika välttämätön talvella. 

Itse pitäisi ruveta vetämään pellavanauhaa ja papereita ikkunoihin, jotta saadaan toivottaa talvi ja pakkanen tervetulleeksi (muttei tupaan)!

13.9.2015

Vanhan talon historia

Olen itse kovin kiinnostunut talomme historiasta. On mukavaa kuvitella minkälaiset ihmiset talomme lattioilla on astelleet 100-vuotta sitten ja miltä talossa on tuolloin näyttänyt.

Kuten olen täällä aiemminkin maininnut, meille jäi myös talon irtaimisto Marjamäen ostaessamme. Siitä on ollut korvaamaton hyöty talon historiaan sukeltaessa. Vanhat valokuvat, tilanjakoja yms. koskevat asiakirjat, vanhat alkuperäiset kauppakirjat sekä talossa oleva kirjallisuus ja lehtileikkeet ovat olleet korvaamattoman hyödyllisiä ja mielenkiintoisia. Meillä on ollut tuuria, kun kaikki lähteet ovat olleet käsillä näin helposti, mutta samankaltaisia lähteitä voi toki etsiä muutoinkin.

Kerron hieman mitä ja miten olen löytänyt talon historiaan liittyen, mikäli jollakin muulla sattuisi olemaan samanlainen projekti käynnissä.

  • Asiakirjat: Tilanjakoja, omistajanvaihdoksia yms. koskevat asiakirjat ovat paitsi hyödyllisiä, myös hieno muisto. Esimerkiksi vanhoja kauppakirjoja on ollut hauskaa lueskella ja vertailla tämän päivän käytäntöihin. Taloihin liittyviä asiakirjoja kannattanee etsiä (sen jälkeen kun talo on vintin hiekkoja myöten käännetty ympäri) esimerkiksi maakunta-arkistosta. Itse emme ole vielä päässeet kyseistä arkistoa hyödyntämään. 

  • Talon piirrustukset: Olen kuullut joillakin käyneen niin hyvän tuurin, että talon jostain kätköstä on löytynyt talon piirrustukset. Myös vanhoista palovakuutuksista saattaa olla tässä asiassa hyötyä (taas jotain mitä ei talostamme ole löytynyt). 
  • Kiinteistörekisteri: Itse saimme kiinteistörekisterin tietoja kaupungin rakennusvalvonnalta. Talostamme oli siellä kerrottu, että talossa on asukkaat, se olisi rakennettu vuonna 1957, siinä on n. 80 asuinneliötä ja vesikeskuslämmitys. Ei siis kovinkaan hyödyllistä tietoa meille, sillä kyseiset tiedot on kirjattu luultavasti silloin, kun talo on siirtynyt taas vakituiseen asuinkäyttöön ja sitä on remontoitu. En edes tiedä mistä tuollaiset neliöt on keksitty.
  • Arkkitehtuuri: Talon arkkitehtuuri ja yksityiskohdat kertovat paljon hyödyllistä tietoa, kun vertailee eri aikakausien tyyleihin. Meillä itsessään yksityiskohdat eivät tosin juurikaan kerro mitään, sillä talo on vuosisadan kuluessa kokenut muutoksia.
  • Valokuvat: Valokuvista on hyvä katsella kuinka talo ja sen ympäristö ovat muuttuneet. Meillä on onneksi tallessa mm. kuvia talosta ulkoa sekä pari ilmakuvaa. Sisältä on harmittavan vähän kuvia, mutta tuohon aikaan kuvien ottaminen sisätiloissa on ollut varmaankin harvinaista, eikä valokaan varmasti olisi riittänyt niillä välineillä.
Talomme ja pihapiirimme kuvan vasen puolisko
  • Kirjallisuus: Tässä se suurin juttu meidän kannaltamme. Kolusin talon irtaimiston mukana tullutta ''kotikirjastoamme'', josta löysin kotiseutu historiaa käsittelevän paksun teoksen. Kirjan lopussa oli luettelona kuvia alueen vanhoista taloista ja onneksemme sieltä löytyi myös kuva Marjamäestä tietoineen. Näissä tiedoissa myös tieto siitä, että Marjamäen huvila on rakennettu v. 1900.
  • Alueen tuntijat: Mikään ei varmasti ole yhtä hyödyllinen tietolähde, kuin paikallinen alueen tuntija. Itse emme valitettavasti ainakaan vielä ole tavanneet yhtäkään alueemme asiantuntijaa, mutta toivotaan että joku tarinankertoja vielä putkahtaa esiin. Vanhoja taloja ja seutuja koskevat tarinat ovat nimittäin aina niitä parhaita. Talomme entisiä asukkaita koskevassa lehtijutussa on esimerkiksi kerrottu talostamme, että taloa rakennutettaessa olivat menneet kyynärät ja metrit sekaisin, jolloin huvilasta oli tullut tarpeisiin nähden aivan liian suuri. Liekö vain legendaa, mutta hauska tarina kuitenkin.
  • Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä: http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti Vanhat sanomalehdet, joita on helppo erilaisilla hakusanoilla etsiä edellä mainitulta sivulta. Kävi todella hyvä tuuri, että haun avulla löysin muutamia tekstejä, jotka liittyivät taloamme asuttaneeseen ensimmäiseen perheeseen. Kirjoituksista saimme selville mm. perheen jäsenten nimiä, ammatteja, elinikiä ja elämäntyyliä.
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/653247?term=Säämingin&term=Paulsson#?page=4

Onnea myös muiden etsintöihin, uurastus on palkitsevaa!


10.9.2015

Korjaajan pahin painajainen

Vanhoja ja uudeampiakin taloja remontoineet tietävät varmaan jo otsikon perusteella mistä puhun. Jokaisen remonttia tekevän painajainen, eli lattiasieni, löytyi asustamasta talomme alta. Ensimmäisen vuorokauden ajan ajatukset olivat lähinnä, että tässä oli tämä, purkuun menee varmaan koko talo. Yritin etsiä tietoa aiheesta, mutta internetin ihmeellisessä maailmassakin tieto rajoittui lähinnä toteamuksiin, että ''joo-o, ikävä juttu'' ja ''hankala, muttei toki mahdoton, korjata''. Ei paljon rohkaissut.

Parin päivän päästä marssin kirjastoon hakemaan sen, mikä on ennenkin palauttanut maanpinnalle. Nimittäin Panu Kailan Talotohtori-kirjan. Niin ihanan realistisesti, ja turhaan dramatisoimatta, kirjoitettu teos, jossa myös oikeasti käytännön apuja. Lueskelin noin kymmenen kertaa läpi sivut lattiasienestä ja a) mietin, että tosi paljon huonomminkin voisi olla (kun katsoin kuvia joissa lattia oli romahtanut) ja b) ei tuo mikään maailman (tai talon) loppu ole.

Asiaa tutkittuamme on löytynyt useampi looginen syy ja selitys kasvuston muodostumiselle. Olihan noista luukuista aiemminkin katseltu sisään, mutta jotenkin tuo kyseinen kulma talosta oli jäänyt huomaamatta. Eteisen alla näky oli suoraan sanoen aika järkyttävä, työhuoneen alla hieman ikävä. Pienen pohdinnan jälkeen arvelimme vaurion johtuvan mm. muoveilla, matoilla ja kaikella muulla mahdollisella tukituista tuuletusluukuista, talon peittäneestä viidakosta, kylmillään olleesta talosta, tekemättömistä lumitöistä, betonisesta terassista (kaadoilla taloon päin), vähäisestä tuuletusaukkojen määrästä ja listaa voisi jatkaa varmaan loputtomiin.

Ulko-oven alla (terassia vasten)

Tilannehan tosiaan voisi olla vieläkin huonompi (vaikka ensimmäisenä päivänä ajattelin, että tästä ei voi enää asiat pahemmiksi muuttua) ja olisi ehkä jopa hieman ihme, ellei mitään vaurioita olisi. Kaikki tilannetta edistäneet seikat huomioon ottaen vaurio on yllättävän pienellä alueella ja yllättävän pieni. Lattiasieni kun tunnetaan siitä, että se saattaa nopeastikin romauttaa koko lattian. Meillä kasvustoa on vain lähinnä rossipohjan laudoitusta kannattelevissa alapohjan hirsissä sekä siitä nousseena hieman laudoituksessa. Mitään läpilahoja kohtia ei ole kuin yhdessä kohdassa.

Tässä sitä on nyt sitten punnittu, että mikä on ylikorjaamista ja mikä liian vähäistä korjaamista ja niin  edelleen. Tuntuisi typerältä purkaa talon lattiat, kun edes rossipohjan laudoitus ei ole lahonnut, ainoastaan hieman ottanut kipeää muutamasta kohdasta, mutta niissäkin kohdissa purut ovat kestäneet sisäpuolella.

Päädyimme nyt toistaiseksi siihen, että lattioihin vedetään ilmansulkupaperit (minimoidaan mahdollinen alapohjan ilman pääsy asuintiloihin), poistetaan lahot, poistetaan ja kuumennetaan vaurioituneet kohdat (jos muuten jollakin on hyviä vinkkejä millä kuumentaa tarpeeksi kuumaksi polttamatta taloa, niitä otetaan erittäin kiitollisena vastaan), tuetaan mahdolliset riskikohdat ja sekoitellaan booria vielä varmuuden vuoksi talon alla olevaan maaperään, vaikka se hiekkapitoista ja hyvin kuivaa ja kasvutonta vaikuttaakin olevan.

Lisäksi parannetaan alapohjan tuuletusta. Vaurio alueelle (jonka seinällä ei muuten ollut yhtään aukkoa!) tehtiin jo yksi hyvän kokoinen tuuletusaukko kivijalkaan. Katsotaan saadaanko enempää tehtyä. Myös viereiselle seinälle tehtiin jo alkua, että ilma pääsee liikkumaan, ja ympäri talon tutkaillaan miten saadaan tehostettua parhaamme mukaan.

Oma haasteensa tässä alapohjan korjaamisessa alhaalta päin on se, ettei meillä ole mitään kulkureittiä talon alle. Onneksi tuo mies on kapeaa tekoa ja on päässyt sisään tuuletusaukoista! Samalla talon alta on tyhjennetty mm. pari kissan luurankoa, lahoja laudanpätkiä jne.

Viihtyisä terassi

Aiemmin jo mainitsin, että olemme ruokailleet terassilla. Noh, se siitä idyllisestä tilanteesta sitten, yllä olevassa kuvassa näkyy viihtyisä kuistimme/terassimme tällä hetkellä. Betoni lähti purkuun ja tilalle tehdään puuta. Terassia tehdessä on sentään joku älykin välähdellyt, sillä valun ja hirsien väliin on tuossa näkyvällä seinänvierustalla laitettu kattohuopaa estämään kosteuden siirtymistä seinälle. Homma on siis melkein toiminut! Tai varmaan onkin toiminut, ennen kuin lumien sulamisvesi on ohjautunut ulko-ovea kohden (kulumisen myötä) kaatavalta terassilta sopivasti alahirsiin ja ruokkinut varmaan vielä lattiasientä omalta osaltaan.

Työhuoneen alla on hieman rihmastoja, mutta siellä puukin on suhteellisen hyvässä kunnossa, paikoittaista pintalahoa lukuunottamatta.

Pienenä loppukevennyksenä/-ihmetyksenä/-järkytyksenä (miten kukin tahtoo ajatella) kuva tilanteesta, kun kellarista löytyi ovi eteenpäin. Ajateltiin jos sieltä vaikka pääsisi talon alle, ettei tarvitsisi tuuletusluukusta ryömiä. Kiinni laitettu ovi revittiin auki ja takaa paljastui:



Juu. Ei päässyt talon alle, eikä mihinkään muuallekkaan. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Kokonainen kellarin huone täynnä sanomalehtiä! Ja päällä vähän lasivillaa sekä hiirten bilesotkuja. Kultainen seitkytluku, päivämääristä katsottuna. Varmaan ajateltu eristää tai jotain... Aina ei ihan voi ymmärtää.