Kerroin aiemmin postauksissa Korjaajan pahin painajainen ja Eikä siinä vielä kaikki murheenkryynistämme, eli terassista. Suurin murheenkryynihän tietenkin oli lattiasieni, mutta oikeastaan tämä kuisti on ollut kaiken pahan alku ja juuri. Kuisti haluttiin tietenkin säilyttää, sillä onhan se siinä ollut nelkytluvulta saakka, mutta se täytyi purkaa ihan alkutekijöihinsä.
Eikä siinä vielä kaikki -postauksessa kerroin myös siitä, kuinka betonikuisti oli valuttanut ikävästi vettä myös pidemmälle ulkoseinälle tuon oven alusen lisäksi. Kauhulla odotin, että minkälainen määrä hirsiä siitä menee vaihtoon. Onneksi hätiköin turhaan, sillä seinän korjaamiseksi riitti vain hirsien pintakerroksen poistaminen, sillä laho ei onneksi ylettynyt kovin syvälle. Ylemmässä kuvassa näkyy moottorisahalla veistellyt hirret.
Kuistin säilyttäminen/uudelleen rakentaminen vaati paljon mielikuvitusta ja erikoisia ratkaisuja (kuten alemmasta kuvasta voi jo ennustella), mutta siitä lisää myöhemmin, kunhan saadaan laudoitus kokonaan paikoilleen. Paljoa ei enää puutu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti