Makulatuuripaperointia

Tämän päivän hommana on ollut perehtyä tapetoinnin ihmeelliseen maailmaan. Kummallakaan ei ollut aavistustakaan kyseisestä hommasta, mutta samalla periaatteella mentiin, eli kaikki tehdään itse.

Seiniinhän tuli ensin huokoinen puukuitulevy, joka esiliisteröitiin vanhan ajan perinteisellä tapettiliisterillä kahteen kertaan, jottei se ime tapeteista kaikkea liisteriä itseensä. Itse olen ollut hieman skeptinen sen suhteen, että auttoiko esiliisteröinti varmasti, mutta toivotaan.

Saumakohtiin ollaan vedetty vain vedellä kostutettu kassanauha tapetin alle. Makulatuuripaperilla seinät tapetoidaan sileän lopputuloksen varmistamiseksi, samaista perinteistä tapettiliisteriä käyttäen. 

Päivän aikana on herännyt muutama hyödyllinen ajatus. Ensinnäkin: ajattele ennen kuin teet. Se tuli huomattua moneen otteeseen makulatuuria laittaessa. Lue myös ohjeet, mieluiten hieman ennen hommaan ryhtymistä, ei kaksi kuukautta aikaisemmin niin, että puolet hyödyllisistä vinkeistä on unohtunut ja muistuu taas mieleen, kun on jo mokannut. 

Yritimme esimerkiksi ylittää seinien nurkkakohdan kokonaisella vuodalla niin, että puolet jäi toiselle seinälle ja toinen puolikas toiselle. Yritettiin kahdesti ja aina liisteri jo ehti kuivua. Kunnes muistui mieleen, että reunaa kannattaa kääntää toiselle seinälle vain muutama sentti, ei puolta vuotaa. Totesimme myös, että ikkunan ympäriltä litimärkää tapettia ei kannata yrittää leikata kovinkaan tarkasti mattoveitsellä, nimittäin se repeää. Yksi huomio oli myös se, että limittäisestä saumasta tulee huomattavasti kauniimpaa jälkeä kuin puskusaumasta.

Oman haasteensa tähän projektiin tuo se, ettei meillä katto- tai ikkunalistoja voitu irroittaa. Homma on siis enemmän kuin tarkkaa.

Mutta kunnialla eteenpäin, hyvä siitä tulee. Vaikka tuo miehisempi osapuoli epäili kyllä, että hommassa saattaa mielenterveys kärsiä.

Marjamäen makuuhuone

Kuvien laatu ei kyllä nyt päätä huimaa, mutta kurkistetaan silti hieman meidän makkariin. 

Huoneesta puuttuu siis edelleen sähköt, tapetit ja listat. Onneksi niin, nimittäin katselin juuri, että olisi aika tympeän näköiset tuollaiset ruskeat seinät. Lattia on edelleen punainen (tai mikä väri se sitten onkaan). Hassua miten silmä tottuu, kun se alkaa näyttää jopa ihan kivalta. Mutta tarkoitus se olisi maalata sitten tulevaisuudessa.

Kuvissa näkyy osa huoneen kalusteista, mutta pari piironkia jäi kuvien ulkopuolelle. Peilipiironki sekä lipasto jossa oli jo edellisellä edesmenneellä asukkaalla liinavaatteet ja niin on nyt meilläkin.

Sänkyä ja osaa tekstiileistä lukuunottamatta kaikki kalusteet ovat Marjamäen ''omia kalusteita''. Me ei mukanamme tuotu sängyn lisäksi juuri mitään, kun ei meillä ollut. On siis onni, että talo saa säilyttää henkeään myös näissä omissa kalusteissaan.

Kuulumisia Marjamäen puutarhasta osa 2

Ihan omaa muisteloakin varten pitää tallentaa tänne mikä pihamaalla milloinkin kukoistaa. Voin sitten muistaa vielä ensi keväänäkin mitä sieltä milloinkin pitäisi tulla. Ja jos joku kysyy, mitä teillä kasvaa, voin näyttää kuvia. En nimittäin tiedä minkään kasvin nimiä!

Olin elätellyt haaveita, että kun meillä ei juurikaan ole nurmikkoalueita, ei ruohoa tarvitse leikata. Mutta viikossa puutarha on muuttunut viidakoksi, lähinnä rikkaruohoista, mutta myös nurmikosta! Täytyy sittenkin kaivaa jokin vempele ehkä esiin...

Piha on saanut rehottaa ja remontti hommat seistä, kun sain itse jonkin ankaran viruksen ja tuo miehisempi osapuoli saman heti perään. Mutta ollaan tässä viime aikoina kuitenkin muutettu makuuhuoneeseen (pois pahvilaatikoiden ja hämähäkinseittien keskeltä) ja saatu suihku käyttöön. Seuraavaksi olisi sitten tapetoinnin vuoro, eli pian kurkitaan sitten makuuhuoneeseen, miltä siellä näyttää nyt ja mitä sinne tulikaan.

Kohti valmiimpaa makuukamaria

Makuuhuone nyt

Aiemmassa julkaisussa esiintynyt kierrätetty komeronovi paikoillaan 

Toisen komeron ovet saivat jatkumon seinälinjan kanssa, eli helmipaneelia niskaan

Entinen patterin alunen, nyt paikattu seinä ja ekovillalla paikattu lattianalusen purutila

Työn alla oleva huone on edelleen makkari, eli näkyvissä töissä ei ole kovinkaan vauhdilla edetty. Kaikki remonttihommat ollaan tehty itse talkoovoimat apunamme, joten töiden ja opiskelun ohessa homma ei tietenkään etene turhan nopeasti.

Makuuhuoneessa hommaa on hidastanut myös se, kun ollaan arvottu ja pohdittu kuinka remontteja toteutetaan. Makuuhuoneen remonttihan eteni purkamisen jälkeen katon maalaamisella. Sen jälkeen maalattiin seiniin tulevat helmiponttipaneelit kerran maassa, johon oman haasteensa toi paneelien pituus ja niitähän ei tietenkään voitu pätkiä, kun huonekorkeutta on parhaimmillaan 3,3 metriä. Tämän jälkeen paneelit laitettiin seiniin ja maalattiin jopa kolme kertaa seinällä, eli yhteensä neljästi! 

Maalinahan meillä oli Uulan into -maali. Mukavaa maalia maalata, mutta ei kovin peittävää kun ohuilla kerroksilla täytyy vedellä.

Makuuhuoneen seinähirret olivat pääpiirteittäin aika hyväkuntoiset. Yhden ikkunan alta poistettiin pieni palanen lahoa, jota ei ollut aiempi korjaaja vaihtanut joskus monia monia vuosikymmeniä sitten muuta osaa ikkunanalusesta korjatessaan. Toiselta seinältä korjattiin yksi pieni suikale, vaikka sekin oli täysin kuiva, mutta tehdäänpä nyt ainakin huolella. Se oli luultavasti vesipatterin tekosia, kun oli patterin alareunan kohdalla. En tiedä onko syynä ollut lämpötilan rajut erot lattianrajan ja patterin välillä vai onko välillä jäätynyt ja sitten taas sulanut vesipatteri fuskannut.

Kuten ylimmästä kuvasta voi huomata, meillä on ehjää seinäpintaa, jei! Toki siitä puuttuu vielä mahdollinen makulatuuripaperi, kuittinauhat sekä itse tapetti ja makuuhuoneesta puuttuu vielä listoja, mutta silti on huippua kun tulee välillä valmiimpaa pintaa!

Hiljalleen

Etenee remontti ja herää piha eloon. Multaa on lapioitu tähän mennessä varmaankin sata kottikärryllistä ja lehtiä sekä kuollutta heinää haravoitu saman verran. Kaiken sen mujun alta alkaa kesä tulla.

Edelleenkään en tunnista juuri mitään pihallamme kasvavia lajeja. Raparperin nyt toki tunnistaa ja sitä meillä ainakin riittää! Sitä kasvaa kahdessa penkissä ja sen lisäksi vielä tuolta kivien kolosta. Ensimmäiset varret ovat jo ihan hyvässä mitassa ja uutta näkyy jo puskevan.

Toisiksi alimmaisessa kuvassa näkyy meidän piharakennusta, luultavasti rakennuksen alkuperäistä osaa. Tuo keskikohta on hirsinen ja molemmat päädyt lautarakenteisia jatkopaloja. Ollaan yritetty arvuutella mikä tuo olisi ihan alunperin ollut. Navetaksi se olisi ollut todella pieni, mutta jossain vaiheessa siellä on eläimiä pidetty, kun ylisillä on vieläkin heinää ja maata pöllyttäessä on haju selvä. Pitkään se lehmän lannan haju osaakin säilyä, kun lehmää siellä ei ole ollut varmaan seitsemäänkymmeneen vuoteen.

Nykyisessä rakennuksessa tuo osa on varastoa ja sen lisäksi siitä löytyy autotallina käytetty vaja, puuliiteri sekä ulkohuussi. Huussi oli myös kattoa myöten täynnä tavaraa, mutta se tyhjennettiin käyttökuntoon heti aluksi, kun sisävessaahan meillä ei ensimmäiseen kuukauteen ollut.

Marjomäki ennen vuotta 1940

Jaetaanpa teille muillekkin vähän talomme historiaa. Koska ihmiset joilta ostimme Marjamäen jättivät meille myös irtaimiston (josta iso kiitos heille), olemme päässeet sukeltamaan talomme historiaan oikein ainutlaatuisen paljon. Talossa on huonekaluja 30-luvulta asti, talon omistajanvaihdoksia koskevat asiakirjat ja karttoja sekä valokuvia.

Ylläolevan kuvan taakse on kirjoitettu teksti, jossa lukee ''Marjomäki ennen vuotta 1940'' (nimitys jota talosta on käytetty sijainnin mukaan). Olemme tihrustaneet kuvaa koko perheen voimin useaan otteeseen ja yrittäneet miettiä, onko kuva tosiaan tästä samaisesta talosta. Pihan muoto täsmää ja talo on yleisilmeeltään juuri samanlainen. Sivulla oleva lautarakenteinen eteinen sekä monet muut piirteet täsmäävä täydellisesti. 

Talossa on kuitenkin myös merkittäviä eroavaisuuksia. Marjamäki on kuvassa olevaa taloa lyhyempi, siinä ei ole kuvan mukaista erisuuntaista katon kolmiota eikä pieniä ikkunoita yläkerrassa. Myös kuvassa näkyvä pääty on ainakin nykyään Marjamäessä hyvinkin erilainen, koska puolet tuosta päädystä on nykyyään kuistia. 

Eräs naapurimme osasi kertoa, että hänellekin jo edesmennyt talon asukas oli kertonut, että talo on ollut suurempi ja sitä on lyhennetty. Myös tuosta lyhyemmästä kohdasta esille otettu palanen vaikuttaisi siltä, että hirret ovat olleet todistamassa tulipaloa. Voisi siis periaatteessa olla mahdollista, että talon katto ja osa päädystä olisi vaurioitunut 40-luvulla tulipalossa, jonka seurauksena ulkoasu on hieman muuttunut. 

Saapa nähdä, jääkö tämä ikuiseksi mysteeriksi. On äärimmäisen mielenkiintoista yrittää selvittää historiaa, mutta välillä se alkaa jopa turhauttaa. On niin kovin harmillista, ettei ole enää juurikaan ketään, joka siitä voisi kertoa.

Kuulumisia Marjamäen puutarhasta

Niin ne päivät vaan kuluu kohinalla. Blogi on viettänyt hieman hiljaisempaa eloa nyt hetkellisesti, kun allekirjoittaut on koittanut pakertaa kevään viimeisiä juttuja opiskelun parissa. Marjamäessä suurin osa ajasta on tullut vietettyä pihamaalla. Aurinko ja kevään herättelemä piha koukuttavat pysymään ulkona.

Ulkona on tehty hieman muutakin kuin ihasteltu kukkia, nimittäin tehty näitä perinteisiä ''korjataan eri aikakausien virheitä'' -juttuja. Tässä on oikea tyyppiesimerkki siitä, miksi talon sokkelin / kivijalan tulisi olla n. 30 cm korkea, eikä kukkapenkit tai muu maa-aines saisi yltää seinille asti. Kyseisessä kohdassa on kuuliljat kukoistaneet, mutta niin kukoistaa myös seinä. Aloitettiin nyt lapioimalla seinänvierus paljaaksi ja kivijalka esiin, antaa sen nyt siinä kuivua ja katsotaan mitä sille tehdään kunhan muilta hommilta ehditään.

Pihalle on alkanut nousta myös aita, ei mikään hieno, vaan suht huomaamaton verkkoaita tonttia kiertelemään, jotta saadaan viettää rentoa koiraperheen elämää. Kasveja on siirrelty raivaustöiden tieltä ja huonoja puita raivattu viemästä elintilaa muilta.

Sisälläkin hommat etenee, hitaasti mutta varmasti. Meillä on melkein makuuhuone ja melkein kylppäri. Sisällähän on vessa toiminut jo tovin, mutta vielä kun saataisiin suihku niin jopas olisi luksusta. Pian pian.