7 kuukauden jälkeen

Remonttia on nyt takanapäin n. 7 kk, reilu puolivuotta ollaan täällä asusteltu. Nyt alkaa talvi lähestyä, joten on pitänyt tehdä vähän tilannekatsausta, että missä sitä oikein mennään.

Kun katsoo huoneita kameran linssin läpi, tulee sellainen olo, että apua, onko täällä edes tehty mitään. Kaaos näyttää ehkä jopa pahemmalta, kuin mitä sen muistaa olleen ostaessamme paikan. Tarkemmin kun alkaa pohtia, on tässä kuitenkin hitaasti mutta varmasti menty eteenpäin.

• Piha on raivattu viidakosta ja kaatopaikasta kohti puutarhaa. Loputtomasti haravointia ja risun kantoa! Myös jokunen puu on kaadettu.

•  Jokaisesta asuinkerroksen huoneesta on revitty epämääräiset pintamateriaalit (muovimatot, kovalevyt, repeilleet tapetit, jotka eivät olleet talon alkuperäistä ilmettä jne.)

• Myös keittiö on purettu, johon kuului kaapistojen ja kodinkoneiden lisäksi mm. jätti-iso vesivaraaja, öljykattila ja irtomallinen puuhella + uuninpohjien piikkausta ja uudelleen valamista.

• Sisätiloista on käyty tavaroita läpi, jopa moneen kertaan. Vihdoin alkaa olla joku tolkku siinä, että vain säästämiskelpoiset tavarat on siirreltävänä

• Makuuhuone on remontoitu (hirsikorjailut, seinien levytystä, panelointia, katon maalausta, tapetointia jne.)
• Vesi- ja viemäriputket vedetty uusiksi
• Kylpyhuone + sauna on purettu ja uusi kylppäri tehty tilalle (sähköineen ja lämpimine vesineen).
• Alapohjan korjaus on käynnissä.
• Piha on aidattu ja uudet portit ovat kohta valmiit.
• Talon vierustoilta on kaivettu maata, niin kaivinkoneella kun lapiollakin.
• Pihaan on tehty parkkipaikka.
• Navetta on raivattu tyhjäksi lampaita varten. Myös muut piharakennukset on tyhjennetty (voi sitä rojun määrää).

                                       

                         

 Varmaan monta sellaistakin asiaa on tehty, joita ei nyt äkkiseltään edes muista. Nyt voisin kirjoittaa sellaisen suunnitelmallisen listan, mitä tulee tehdä ennen talven tuloa ja mitä talven aikana, mutta jo tässä reilussa puolessa vuodessa on tullut huomattua, että ei ne hommat sitten koskaan kuitenkaan mene niinkuin on suunniteltu. 

Jos nyt kuitenkin hieman tässä lähdetään pohtimaan, niin ehdoton homma numero yksi on saada alapohjan korjaus valmiiksi. Ja hyvällä jaetulla ykkösellä on sähköt makuuhuoneeseen. Alkaa meinaan hieman jo palella ja pimeäkin vaivaa, joten kunnon valaistusta ja sähköpattereita alkaa olla ikävä! Etenkin nyt flunssaisena on saanut kääriytyä useampaan peittoon. Myös sähköjä tulisi ulos saada, sillä auton lämmitys olisi aika välttämätön talvella. 

Itse pitäisi ruveta vetämään pellavanauhaa ja papereita ikkunoihin, jotta saadaan toivottaa talvi ja pakkanen tervetulleeksi (muttei tupaan)!

Remontti vaatii mielikuvitusta

Ensimmäisessä kuvassa näkyy meidän viihtyisä kotimme laiskanlinnoineen. Tai sitten ei, mutta jos oikein kovasti kuvittelee! Todellisuudessa kuvassa on tämänhetkinen olohuone. Paljaat seinät, esiin kaivetut lankkulattiat ja yksi nojatuoli, mikä sekin jäänyt tuohon matkalle tavaroita siirreltäessä.

Toisessa kuvassa näkyy lämpimän kyökkimme tunnelmallinen leivinuuni-nurkkaus. Tai sellainen siitä toivottavasti tulee. Nyt se on piikkauksen jäljiltä oleva tiilikasa. Kyseisestä nurkasta lähti taannoin vanha hella, lämminvesivaraaja sekä öljypoltin. Niiden alta löytyi mm. varaajaa varten rakennettu tiilikakku, joka piikattiin nyt pois. Kyllä siinä kohta leipä paistuu!

Kerrostumia

Tänään on peitetty sekä kaivettu esiin vanhaa. Ylemmässä kuvassa näkyy makuuhuoneeseen tuloillaan olevaa uutta pintaa, peittoon on juuri menossa ison vaatekomeron alkuperäinen ovi, joka jo jossakin aiemmassakin kuvassa esiintyi. Seinälle ja komeroiden pinnalle tulee valkoiseksi maalattua helmipaneelia, kuvassa vasta ensimmäinen kevyt kerros Uulan intoa. Vieläköhän joku joskus kaivaa komeron esiin ja toteaa, että kappas, täällä olikin ovi? 

On jotenkin hauskaa, kun talossa näkyy ajan kerrostumia. Ensin on ollut vanhaa lankkua ja jossain vaiheessa se on ehdottomasti haluttu peittää linoleumeilla ja muovimatoilla. Nyt taas tahdomme aivan ehdottomasti kaivaa vanhat lankut esiin! Toki ihan ulkonäkösyistä, mutta myös siksi, että kauttaaltaan muovilla peitetty lattia ei mahda liiemmin hengittää. 

Tämän päivän toinen projekti olikin kaivaa lattia kerrostumia. Eilen illalla koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen, kun kävelin useamman kerran olohuoneen lattian tietyn kohdan ylitse. Muovimatto oli siitä kuprullaan ja lattia narisi. Tulipahan mieleeni vain, että minkähänlainen vedenpaisumus siellä mahtaakaan olla, kun viemärihän menee juuri siitä kohdasta! Tänään äkkiä muovimattoa ja tervapaperia irti. Muovin ja paperin alla oli levyä, joka oli vaalean vihertävää valkoisella höystettynä ja hetkeksi tuli jo mieleen, että loppuiko purkuhommat siihen - asbestiin nimittäin. Mutta sitten todettiinkin levy maalatuksi (?!) kovalevyksi. Miksi lie maalattu. Tai miksi ja miksi, kai se on johonkin aikaan ollut villityksenä, mutta aika erikoinen lattiamateriaali. Ja valkoinenhan oli vain sitten sitä liimaa.

Levyjen irroittamisen jälkeen selvisi, että narina johtui lankkujen palapeliasetelmasta. Joskus viemäriä asennettaessa oli lankut katkaistu ja nostettu irti. Lienee siis ihan ymmärrettävää, että saumainen ja uudestaan palapelinä rakennettu lattia hieman narisee. Muovimatto taas kupruili vain sellaisista kohdista, joista liima oli irronnut (tai ei ehkä ollut koskaan tarttunutkaan). Yhdessä lankussa oli päädyssä sormenpään kokoisia porattuja reikiä, varmaan helpottamaan lankkujen irroitusta. Niistä näkyi, että ainakin kyseinen lankku oli siisti alapuoleltakin. Palapeli täytyy kuitenkin mielenrauhan varmistamiseksi vielä avata ennen kylppärin käyttöönottoa.

Olohuoneen lankku oli nyt sitten tällaista vihertävää.  Muissa huoneissa on tähänasti löytynyt vain perinteistä punertavaa. Tämäkin on tainnut olla punertava alunperin, mutta jossakin vaiheessa tämä ''salin'' lattia on sitten maalattu uudestaan. Ei voi kuin kiittää onnea, että muovimattojen alla on ollut kovalevyt, eikä muovimattoa ole suoraan liimattu lankkuihin!

Tästä se lähtee

Keittiö

Olohuone

Työhuone

Eteinen

Eteinen

Makuuhuone

Keittiön eteinen

Kaaos on melkoinen, mutta potentiaali suuri. Jo ensimmäisellä katsontakerralla tuli jotenkin sellainen olo, että tässä on se kaikki, mitä on toivottu. Hirsirunko, mahdollisuudet omille ratkaisuille, valoisuus, avaruus ja korkea huonekorkeus (3,2 m!). Sijaintikin on erittäin hyvä ellei täydellinen. Metsän reunassa, kohtuullisen matkan päässä keskustasta ja sopivan lähellä asutusta ja valtatietä. Puhumattakaan talon pitkästä ja mielenkiintoisesta historiasta. Sormet jo syyhysi ruveta kaivamaan muovimaton alta vanhaa lankkua.

Yleisin kommentti tähän mennessä Marjamäessä vieraillella on ollut, että ''on teillä tässä hommaa'' tai ''kuinkahan äkkiä meinasitte täällä asua''. Ei olla kommenteista lannistuttu, innostus ennemminkin vain kasvaa. Nyt loppui hiirillä bileet, kun astelee sisään pariskunta, sorkkarauta, perhetyövoimaa ja pieni koira.