Uuni talon tapaan

Uuni projektimme lähti tästä. Jo taloa katsellessamme pohdimme, että kunnon leivinuuni on tällaiseen vanhaan taloon kyllä saatava ja sellainen tässä paikalla on luultavimmin joskus ollutkin. Ostaessamme talon kyseisellä kohdalla keittiön nurkassa oli kuitenkin öljykattila, lämminvesivaraaja jne.

Ensin piti purkaa ja roudata ulos kaikki nuo rumat rotiskot ja sen jälkeen alkoi pohjien putsaus ja piikkaaminen sekä uunin suunnittelu.

Yllä olevassa kuvassa alkaa vihdoin olemaan jotakin toivoa valmiista uunista, kun pohjat on valettu.

Ja tältä kyseisellä paikalla näyttää tänään. Uuni on valmis ja ympäristöönkin on saatu lankut paikoilleen.

Uuni on juuri sellainen, kuin toivoimme ja olemme jo ehtineet kokkailemaankin siinä kaikenlaista. Myös uunin yksityiskohdat ovat valtavan kauniita, kuten yllä olevista kuvista voi nähdä. Hella-leivinuuni onkin yksi niitä harvoja kohtia, joita emme itse voineet toteuttaa.

Pikkuhiljaa

Kerroin aiemmin postauksissa Korjaajan pahin painajainen ja Eikä siinä vielä kaikki murheenkryynistämme, eli terassista. Suurin murheenkryynihän tietenkin oli lattiasieni, mutta oikeastaan tämä kuisti on ollut kaiken pahan alku ja juuri. Kuisti haluttiin tietenkin säilyttää, sillä onhan se siinä ollut nelkytluvulta saakka, mutta se täytyi purkaa ihan alkutekijöihinsä.

Eikä siinä vielä kaikki -postauksessa kerroin myös siitä, kuinka betonikuisti oli valuttanut ikävästi vettä myös pidemmälle ulkoseinälle tuon oven alusen lisäksi. Kauhulla odotin, että minkälainen määrä hirsiä siitä menee vaihtoon. Onneksi hätiköin turhaan, sillä seinän korjaamiseksi riitti vain hirsien pintakerroksen poistaminen, sillä laho ei onneksi ylettynyt kovin syvälle. Ylemmässä kuvassa näkyy moottorisahalla veistellyt hirret.

Kuistin säilyttäminen/uudelleen rakentaminen vaati paljon mielikuvitusta ja erikoisia ratkaisuja (kuten alemmasta kuvasta voi jo ennustella), mutta siitä lisää myöhemmin, kunhan saadaan laudoitus kokonaan paikoilleen. Paljoa ei enää puutu.

Eikä siinä vielä kaikki

Hieman aiemmin kerroin talostamme löytyneestä jokaisen taloa korjaavan pahimmasta painajaisesta, ja sitä se toisaalta kyllä olikin siinä mielessä, että ei paljoa enää hetkauta nämä uudet yllärit. Sehän oli tiedossa, että talon alimmissa hirsissä on hieman lahoa ja nyt alapohjasta löytyneen vaurion vuoksi myös tuo ensimmäisessä kuvassa näkyvä ulko-oven alunen oli selvillä. Ikävä yllätys oli, että lahoa jatkuu myös viereiselle seinälle.

Tästä siis purimme pois valetun terassin, joka kaatoi mukavasti seinään päin. Puhuttiin kyllä jo taloa ostaessa, että jos tuo valettu kulahtanut terassi ei ole vastaiselle seinälle mitään vaurioita aiheuttanut, niin olisi suuri ihme. Ja olihan se. Periaatteessa väliin laitettu kattohuovan tapainen materiaali oli ehkä suojannut seinää, mutta toisaalta myös varmistanut sen, ettei kosteus ollut päässyt haihtumaan sieltä pois. Tosin tuota hiekkatäyttöä oli tuohon kuvissa näkyviin ulkovuorauslautoihin asti, eli eipä nuo hirret muutenkaan ehkä olisi selvinneet.

Hirret eivät ole läpilahoja (paitsi ulko-oven alta), mutta täytyy nyt pohtia miten tätä lähdetään korjaamaan. Hiekan sisässä betonivalun alla oli myös vanhoja rossipohjan laudoitusta kannatelleita hirsiä, jotka oli ihan purua, ovathan ne olleetkin tuolla hiekan alla yli 70 vuotta. Tässä kohtaa on siis ollut joskus sisätilaa. Jotenkin surullisenkoomista on myös se, että se on ollut huonossa kunnossa 40-luvulla, minkä vuoksi se on purettu ja tehty tämä seinä sekä terassi/kuisti tilalle. Toisaalta tämä on taas iso todiste siitä, että mitä lähemmäksi nykypäivää on aina tultu, sitä huonommin on osattu rakentaa. 

Nyt sitten heilutellaan vielä lapiolla loppukin hiekka pois, paikataan seinät ja tehdään uudenlainen terassi tilalle. Ulkonäkö on tarkoitus säilyttää samana, mutta tällä kertaa ei valeta mitään.

Myös toinen ''ei voi olla totta'' -tilanne tuli saman päivän aikana, kun keittiön katosta alkoi tippua vettä. Siis sisäkatosta! Yläpuolella on kuitenkin vintti ja ihan ehjä katto. Siellä purujen seassa oli paisuntasäiliö, joka oli ruostunut puhki. Onneksi se oli todella pieni ''purnukka'', joten kovin laajaa vahinkoa se ei ollut päässyt aiheuttamaan.

Ja eikun korjaamaan!

Navetan roskakasasta lampolaksi

Tunnelmia vapaapäivien hommista. Parin viime päivän aikana on hommat luistaneet hurjan paljon eteenpäin. Yksi merkittävä edistysaskel on ollut navetan tyhjentäminen (kiitos talkooväelle!). Harmi kun ei tullut otettua ennen-kuvaa, pieni navettamme oli lattiasta kattoon asti täynnä tavaraa (lähinnä roskaa). Nyt se on tyhjä ja pääsee odottamaan syksyä ja asukkeja, kun lampaat on ilmeisesti tulleet jäädäkseen. (Toinen karitsoistamme tosin jouduttiin lopettamaan, kun eläinlääkärin vastaanotolla selvisi, että sillä oli kitalaessa reikä, ehkä oksan lävistämä.)

Pihapiirissä on tehty myös mm. niittohommia. Lupiinit alkoivat olla parhaat päivänsä nähneitä, joten ne sekä heinikot saivat kyytiä.

Kolmas merkittävä edistysaskel oli keittiön raivaaminen. Keittiömme nurkassa oli iso öljypoltin, vielä sitäkin suurempi vanha lämminvesivaraaja sekä kuvassakin näkyvä hella. Miehet ottivat urakan ja roudasivat nämä tavarat ulos. Varaajaa jouduttiin tosin ensin pilkkomaan puukkosahalla, jotta sen sai mahtumaan ovesta pihalle. Kuten kuvastakin näkyy, hommaa ei helpottanut yhtään se, että ulko-ovelta tavarat piti saada vielä rappusia alas. Nämä kevyemmät menivät roudaamalla, mutta öljypoltin sai hieman kovempaa kyytiä, kun sen alas saattamiseen ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tyrkätä se rappusiin ja laittaa silmät kiinni. Rappuset säilyi ehjinä ja poltin saatiin alas, joten loppu hyvin.

Nyt sitten saadaan kutsua muurari paikalle suunnittelemaan leivinuunia noiden rotteloiden tilalle. 

Purku edistyy

Marjamäen remontti aloitettiin lähinnä raivaamalla ja purkamalla. Koska irtaimisto jäi taloon, voinee vain arvata, että työnsarkaa raivaamisessa riittää. Kyseinen suku on asunut useamman sukupolven ajan talossa ja tavaraa on kertynyt nurkkiin ja komeroihin sen mukaan. Aloitimme siis raivaamalla siirtolavallisen roskaa.

Keittiö

Ja samainen kohta keittiöstä muutama päivä myöhemmin

Keittiö ja vanha kylppärin ovi

Varsinainen purkaminen aloitettiin kylpyhuoneesta ja keittiöstä. Oleellistahan olisi, että saataisiin vesi virtaamaan ja yksi asuttava huone ennen sisään muuttoa. Alunperin oli ajatuksena, että siivotaan yksi huone asumiskelpoiseksi, eikä vielä lähdetä remontoimaan muuta kuin keittiö ja kylppäri. Mutta kun sormet syyhysi, niin pitihän se yksi huonekin purkaa. Nyt on siis makuuhuone odottelemassa uutta pintaa.

Makuuhuone

 Loppuun vielä pientä fiilistely kuvaa: niin keittiöstä, kuin makuuhuoneestakin löytyi punertava vanha lankkulattia. Jes! Keittiössä se on kylpyhuoneen seinien siirtelyjen ja putkien vetojen myötä hieman palapeli tavaraa, mutta kyllä siitä vielä hyvä tulee. Makkarissa lankut on äärettömän siistit ja kauniisti patinoituneet.