Värien sirkusta

Pieniä väritunnelmia makuuhuoneestamme. Harmonisen vaaleansini-harmaan sijaan siellä on nyt pienoinen sirkus. Lattia oli ajatus maalata ihan vaalean harmaalla, mutta kun ainoa asuttavaksi saatu huone on tällä hetkellä tämä, joutui lattian maalaamista siirtämään hamaan tulevaisuuteen. Ja nämä sitten on aina näitä noidankehiä, sillä en sitten viitsinyt maalta noita jalkalistojakaan, kun ne joutuu kuitenkin vielä irroittamaan lattiaa maalatessa. 

Kun jalkalistojen kuvaa katsoo oikein tarkkaan, voi huomata että eri seinillä on vielä kaiken lisäksi eriväristä listaa. Pari makuuhuoneen listaa katkesi irroittaessa, joten otettiin toisesta huoneesta vastaavaa listaa, jotta saadaan edes johonkin huoneeseen sitä säästettyä. Nyt on sitten punainen lattia, kahden väristä virheää listoissa ja seinät vielä jotain ihan muuta. Näissä vanhan ajan sävyissä on kyllä se metka puoli, että ne kaikki sointuvat aika mukavasti toisiinsa (ainakin kun silmä alkaa tottua). Eihän sitä tiedä, jos tuo punainen lattia saakin loppujen lopuksi jäädä. Tämä on ikäväkyllä ainoa huone jossa alkuperäisen lattian maalipinnan voisi periaatteessa säilyttää, kun täällä lankkuja ei ole veistelty kovalevyjä asennettasessa. 

Viimeisessä kuvassa näkyy vaatehuoneen katto. Siellä on lattialankutkin maalaamattomat ja katto vanhempaa mallia. Keittiössä on ollut tuollainen katto niin, että myös lista on ruskea. Makuuhuoneessa on näköjään ollut tuollainen vihertäväksi maalattu kattolista. Olen tässä pohtinut, että millähän nuo kattopanelit on oikein alunperin käsitelty, kun ovat tuollaiset ruskeat? Öljymaali niiden päälle on jokatapuksessa hyvin tarttunut, kun katot ovat tätä nykyä (ja ovat varmaan nelkytluvulta saakka olleet) valkoiset.

On kyllä armotonta nuo lähikuvat ja salaman käyttö (ei vielä sähköjä vaatehuoneessa), kun kaikki näyttää karmean likaiselta! Tosin pölyistä täällä kyllä onkin, kun remontin keskellä eletään.

7 kuukauden jälkeen

Remonttia on nyt takanapäin n. 7 kk, reilu puolivuotta ollaan täällä asusteltu. Nyt alkaa talvi lähestyä, joten on pitänyt tehdä vähän tilannekatsausta, että missä sitä oikein mennään.

Kun katsoo huoneita kameran linssin läpi, tulee sellainen olo, että apua, onko täällä edes tehty mitään. Kaaos näyttää ehkä jopa pahemmalta, kuin mitä sen muistaa olleen ostaessamme paikan. Tarkemmin kun alkaa pohtia, on tässä kuitenkin hitaasti mutta varmasti menty eteenpäin.

• Piha on raivattu viidakosta ja kaatopaikasta kohti puutarhaa. Loputtomasti haravointia ja risun kantoa! Myös jokunen puu on kaadettu.

•  Jokaisesta asuinkerroksen huoneesta on revitty epämääräiset pintamateriaalit (muovimatot, kovalevyt, repeilleet tapetit, jotka eivät olleet talon alkuperäistä ilmettä jne.)

• Myös keittiö on purettu, johon kuului kaapistojen ja kodinkoneiden lisäksi mm. jätti-iso vesivaraaja, öljykattila ja irtomallinen puuhella + uuninpohjien piikkausta ja uudelleen valamista.

• Sisätiloista on käyty tavaroita läpi, jopa moneen kertaan. Vihdoin alkaa olla joku tolkku siinä, että vain säästämiskelpoiset tavarat on siirreltävänä

• Makuuhuone on remontoitu (hirsikorjailut, seinien levytystä, panelointia, katon maalausta, tapetointia jne.)
• Vesi- ja viemäriputket vedetty uusiksi
• Kylpyhuone + sauna on purettu ja uusi kylppäri tehty tilalle (sähköineen ja lämpimine vesineen).
• Alapohjan korjaus on käynnissä.
• Piha on aidattu ja uudet portit ovat kohta valmiit.
• Talon vierustoilta on kaivettu maata, niin kaivinkoneella kun lapiollakin.
• Pihaan on tehty parkkipaikka.
• Navetta on raivattu tyhjäksi lampaita varten. Myös muut piharakennukset on tyhjennetty (voi sitä rojun määrää).

                                       

                         

 Varmaan monta sellaistakin asiaa on tehty, joita ei nyt äkkiseltään edes muista. Nyt voisin kirjoittaa sellaisen suunnitelmallisen listan, mitä tulee tehdä ennen talven tuloa ja mitä talven aikana, mutta jo tässä reilussa puolessa vuodessa on tullut huomattua, että ei ne hommat sitten koskaan kuitenkaan mene niinkuin on suunniteltu. 

Jos nyt kuitenkin hieman tässä lähdetään pohtimaan, niin ehdoton homma numero yksi on saada alapohjan korjaus valmiiksi. Ja hyvällä jaetulla ykkösellä on sähköt makuuhuoneeseen. Alkaa meinaan hieman jo palella ja pimeäkin vaivaa, joten kunnon valaistusta ja sähköpattereita alkaa olla ikävä! Etenkin nyt flunssaisena on saanut kääriytyä useampaan peittoon. Myös sähköjä tulisi ulos saada, sillä auton lämmitys olisi aika välttämätön talvella. 

Itse pitäisi ruveta vetämään pellavanauhaa ja papereita ikkunoihin, jotta saadaan toivottaa talvi ja pakkanen tervetulleeksi (muttei tupaan)!

Remonttityömaasta kodiksi

Ensimmäinen huone alkaa näyttää jo vähän kotoisammalta, kun tavarat alkavat löytää paikkansa. On hauskaa, kun huonekalut ovat talon omia eikä kaikki vain jotain itse valittuja, sillä itselläni on tapana heittäytyä noissa väri ja materiaali valinnoissa monasti hieman tylsäksi, vaikka ensin harkitsisin jotakin rohkeampaa. Jotenkin tuntuu, että näissä vanhemmissa huonekaluissa ja tavaroissa on se ominaisuus, että yhdistitpä mitä tahansa, niistä syntyy aina harmoninen kokonaisuus. Tarkkasilmäiset voivat huomata, että vielä on paljon keskeneräisyyttä, mm. taulu nojailee vain lattialla odotellen arvoistansa paikkaa.

Tapetit seinissä

Wuhuu! Makuuhuoneemme on muutamia listoja vaille valmis. Tapetointikin saatiin suoritettua kunnialla loppuun. Olemme lopputulokseen oikein tyytyväisiä, huomioon ottaen ettei kattolistoja voinut irroittaa ja tapetointi oli molemmille täysin vierasta hommaa. Seuraavaksi olisikin sitten sähköjen vuoro tähän huoneeseen, niiden ulkonäköseikoista lisää hieman myöhemmin.

ps. Päivitystahti on hiukan hidas ja kuvat surkeita, kun olen onnistunut hävittämään kameran akun laturin! Tuo yksi pieni härpäke estää nyt sitten käyttämästä koko kameraa.

Kiurujen yö

Pieni välipäivitys makuuhuoneesta. Vihdoin tulee valmista pintaa! Makuuhuoneen tapetiksi valittiin tämä vaalea Kiurujen yö, joka miellyttää omaa silmää kovasti. Se on jotenkin ihanan raikas ja rauhallinen pinta makuuhuoneeseen. Tepetointi eteni tänään jo hyvää vauhtia, mutta nyt täytyy siirtyä hetkeksi aidan pystykseen, kun kerrankin ei sada vettä!

Makulatuuripaperointia

Tämän päivän hommana on ollut perehtyä tapetoinnin ihmeelliseen maailmaan. Kummallakaan ei ollut aavistustakaan kyseisestä hommasta, mutta samalla periaatteella mentiin, eli kaikki tehdään itse.

Seiniinhän tuli ensin huokoinen puukuitulevy, joka esiliisteröitiin vanhan ajan perinteisellä tapettiliisterillä kahteen kertaan, jottei se ime tapeteista kaikkea liisteriä itseensä. Itse olen ollut hieman skeptinen sen suhteen, että auttoiko esiliisteröinti varmasti, mutta toivotaan.

Saumakohtiin ollaan vedetty vain vedellä kostutettu kassanauha tapetin alle. Makulatuuripaperilla seinät tapetoidaan sileän lopputuloksen varmistamiseksi, samaista perinteistä tapettiliisteriä käyttäen. 

Päivän aikana on herännyt muutama hyödyllinen ajatus. Ensinnäkin: ajattele ennen kuin teet. Se tuli huomattua moneen otteeseen makulatuuria laittaessa. Lue myös ohjeet, mieluiten hieman ennen hommaan ryhtymistä, ei kaksi kuukautta aikaisemmin niin, että puolet hyödyllisistä vinkeistä on unohtunut ja muistuu taas mieleen, kun on jo mokannut. 

Yritimme esimerkiksi ylittää seinien nurkkakohdan kokonaisella vuodalla niin, että puolet jäi toiselle seinälle ja toinen puolikas toiselle. Yritettiin kahdesti ja aina liisteri jo ehti kuivua. Kunnes muistui mieleen, että reunaa kannattaa kääntää toiselle seinälle vain muutama sentti, ei puolta vuotaa. Totesimme myös, että ikkunan ympäriltä litimärkää tapettia ei kannata yrittää leikata kovinkaan tarkasti mattoveitsellä, nimittäin se repeää. Yksi huomio oli myös se, että limittäisestä saumasta tulee huomattavasti kauniimpaa jälkeä kuin puskusaumasta.

Oman haasteensa tähän projektiin tuo se, ettei meillä katto- tai ikkunalistoja voitu irroittaa. Homma on siis enemmän kuin tarkkaa.

Mutta kunnialla eteenpäin, hyvä siitä tulee. Vaikka tuo miehisempi osapuoli epäili kyllä, että hommassa saattaa mielenterveys kärsiä.

Marjamäen makuuhuone

Kuvien laatu ei kyllä nyt päätä huimaa, mutta kurkistetaan silti hieman meidän makkariin. 

Huoneesta puuttuu siis edelleen sähköt, tapetit ja listat. Onneksi niin, nimittäin katselin juuri, että olisi aika tympeän näköiset tuollaiset ruskeat seinät. Lattia on edelleen punainen (tai mikä väri se sitten onkaan). Hassua miten silmä tottuu, kun se alkaa näyttää jopa ihan kivalta. Mutta tarkoitus se olisi maalata sitten tulevaisuudessa.

Kuvissa näkyy osa huoneen kalusteista, mutta pari piironkia jäi kuvien ulkopuolelle. Peilipiironki sekä lipasto jossa oli jo edellisellä edesmenneellä asukkaalla liinavaatteet ja niin on nyt meilläkin.

Sänkyä ja osaa tekstiileistä lukuunottamatta kaikki kalusteet ovat Marjamäen ''omia kalusteita''. Me ei mukanamme tuotu sängyn lisäksi juuri mitään, kun ei meillä ollut. On siis onni, että talo saa säilyttää henkeään myös näissä omissa kalusteissaan.

Kuulumisia Marjamäen puutarhasta osa 2

Ihan omaa muisteloakin varten pitää tallentaa tänne mikä pihamaalla milloinkin kukoistaa. Voin sitten muistaa vielä ensi keväänäkin mitä sieltä milloinkin pitäisi tulla. Ja jos joku kysyy, mitä teillä kasvaa, voin näyttää kuvia. En nimittäin tiedä minkään kasvin nimiä!

Olin elätellyt haaveita, että kun meillä ei juurikaan ole nurmikkoalueita, ei ruohoa tarvitse leikata. Mutta viikossa puutarha on muuttunut viidakoksi, lähinnä rikkaruohoista, mutta myös nurmikosta! Täytyy sittenkin kaivaa jokin vempele ehkä esiin...

Piha on saanut rehottaa ja remontti hommat seistä, kun sain itse jonkin ankaran viruksen ja tuo miehisempi osapuoli saman heti perään. Mutta ollaan tässä viime aikoina kuitenkin muutettu makuuhuoneeseen (pois pahvilaatikoiden ja hämähäkinseittien keskeltä) ja saatu suihku käyttöön. Seuraavaksi olisi sitten tapetoinnin vuoro, eli pian kurkitaan sitten makuuhuoneeseen, miltä siellä näyttää nyt ja mitä sinne tulikaan.

Kohti valmiimpaa makuukamaria

Makuuhuone nyt

Aiemmassa julkaisussa esiintynyt kierrätetty komeronovi paikoillaan 

Toisen komeron ovet saivat jatkumon seinälinjan kanssa, eli helmipaneelia niskaan

Entinen patterin alunen, nyt paikattu seinä ja ekovillalla paikattu lattianalusen purutila

Työn alla oleva huone on edelleen makkari, eli näkyvissä töissä ei ole kovinkaan vauhdilla edetty. Kaikki remonttihommat ollaan tehty itse talkoovoimat apunamme, joten töiden ja opiskelun ohessa homma ei tietenkään etene turhan nopeasti.

Makuuhuoneessa hommaa on hidastanut myös se, kun ollaan arvottu ja pohdittu kuinka remontteja toteutetaan. Makuuhuoneen remonttihan eteni purkamisen jälkeen katon maalaamisella. Sen jälkeen maalattiin seiniin tulevat helmiponttipaneelit kerran maassa, johon oman haasteensa toi paneelien pituus ja niitähän ei tietenkään voitu pätkiä, kun huonekorkeutta on parhaimmillaan 3,3 metriä. Tämän jälkeen paneelit laitettiin seiniin ja maalattiin jopa kolme kertaa seinällä, eli yhteensä neljästi! 

Maalinahan meillä oli Uulan into -maali. Mukavaa maalia maalata, mutta ei kovin peittävää kun ohuilla kerroksilla täytyy vedellä.

Makuuhuoneen seinähirret olivat pääpiirteittäin aika hyväkuntoiset. Yhden ikkunan alta poistettiin pieni palanen lahoa, jota ei ollut aiempi korjaaja vaihtanut joskus monia monia vuosikymmeniä sitten muuta osaa ikkunanalusesta korjatessaan. Toiselta seinältä korjattiin yksi pieni suikale, vaikka sekin oli täysin kuiva, mutta tehdäänpä nyt ainakin huolella. Se oli luultavasti vesipatterin tekosia, kun oli patterin alareunan kohdalla. En tiedä onko syynä ollut lämpötilan rajut erot lattianrajan ja patterin välillä vai onko välillä jäätynyt ja sitten taas sulanut vesipatteri fuskannut.

Kuten ylimmästä kuvasta voi huomata, meillä on ehjää seinäpintaa, jei! Toki siitä puuttuu vielä mahdollinen makulatuuripaperi, kuittinauhat sekä itse tapetti ja makuuhuoneesta puuttuu vielä listoja, mutta silti on huippua kun tulee välillä valmiimpaa pintaa!

Vanhojen ovien uusi elämä

Viikonloppuna kävimme hakemassa täydennystä ovikokoelmaamme, kun tutussa paikassa ollaan purkamassa vanhaa taloa. Haimme kuvassa näkyvän komeron oven, jonka olisi määrä tulla makuuhuoneen vaatekomeroon seitkytluvun oven tilalle.

Marjamäessä on ja tulee olemaan aika kirjava kokoelma ovia. Kaikki peiliovia, mutta hyvin erilaisia. Tavallisimmat huoneiden ovet ovat samanlaisia, mutta muuten löytyy monen näköistä. Historiaa sekin. Talosta on löytynyt myös paljon käytöstä poistuneita ovia, mm. isot komeat lasilla varustetut pariovet sekä erinäisiä yksittäisiä peiliovia. Yhdestäkään ei ole tietoa, missä ne ovat aiemmin olleet. Ainakaan seinien hirsipinnoista ei ole vielä löytynyt vinkkejä vanhojen ovien siainteihin. Alla oleva ovi löytyi vintiltä ja pääsee kylpyhuoneen oveksi. Aiemmassa kylpyhuoneessa oli uuden aikainen ovi, mutta mielestäni se oli ruma ja riiteli ikävästi talossa olevien muiden ovien kanssa.

Vanhan talon remontissa haasteita tuo vanhan kunnioittaminen ja siihen sopivat menetelmät. Toisaalta se tuo myös suuren mielenkiinnon remontointiin. Täytyy kyllä myöntää, että välillä on kuitenkin mukavaa esimerkiksi tarttua naulaimeen vasaran sijaan. Kuumailmapuhallin on tänään ollut oikea aarre. Yritin ensin pelkkää sikliä ja hiomapaperia käyttäen puhdistaa halkeilevaa maalia vanhasta komeronovesta, kunnes kokeilin puhallinta. Miten helppoa ja mukavaa! Kuumailmapuhaltimella puhaltamalla ja lastalla työntämällä maali irtoaa kuin itsestään. Kuin pienenä pilkkana tähän uudenaikaisen menetelmän ihannointiin meiltä meni kesken homman sähköt! Ei auttanut muu kuin siirtyä lämmittelemään puuhellaa ja unohtaa hetkeksi sähkötyökalut.

                           

Välillä niitä vanhojakin työkaluja täytyy (saa) kuitenkin käyttää. Alla pari kuvaa tämän illan työvälineistä. Hauskinta on, että kuvassa näkyvä höylä on Marjamäen työkaluvalikoimasta!

Loppuun vielä niin innokas, mutta niin väsynyt apuri:

Kerrostumia

Tänään on peitetty sekä kaivettu esiin vanhaa. Ylemmässä kuvassa näkyy makuuhuoneeseen tuloillaan olevaa uutta pintaa, peittoon on juuri menossa ison vaatekomeron alkuperäinen ovi, joka jo jossakin aiemmassakin kuvassa esiintyi. Seinälle ja komeroiden pinnalle tulee valkoiseksi maalattua helmipaneelia, kuvassa vasta ensimmäinen kevyt kerros Uulan intoa. Vieläköhän joku joskus kaivaa komeron esiin ja toteaa, että kappas, täällä olikin ovi? 

On jotenkin hauskaa, kun talossa näkyy ajan kerrostumia. Ensin on ollut vanhaa lankkua ja jossain vaiheessa se on ehdottomasti haluttu peittää linoleumeilla ja muovimatoilla. Nyt taas tahdomme aivan ehdottomasti kaivaa vanhat lankut esiin! Toki ihan ulkonäkösyistä, mutta myös siksi, että kauttaaltaan muovilla peitetty lattia ei mahda liiemmin hengittää. 

Tämän päivän toinen projekti olikin kaivaa lattia kerrostumia. Eilen illalla koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen, kun kävelin useamman kerran olohuoneen lattian tietyn kohdan ylitse. Muovimatto oli siitä kuprullaan ja lattia narisi. Tulipahan mieleeni vain, että minkähänlainen vedenpaisumus siellä mahtaakaan olla, kun viemärihän menee juuri siitä kohdasta! Tänään äkkiä muovimattoa ja tervapaperia irti. Muovin ja paperin alla oli levyä, joka oli vaalean vihertävää valkoisella höystettynä ja hetkeksi tuli jo mieleen, että loppuiko purkuhommat siihen - asbestiin nimittäin. Mutta sitten todettiinkin levy maalatuksi (?!) kovalevyksi. Miksi lie maalattu. Tai miksi ja miksi, kai se on johonkin aikaan ollut villityksenä, mutta aika erikoinen lattiamateriaali. Ja valkoinenhan oli vain sitten sitä liimaa.

Levyjen irroittamisen jälkeen selvisi, että narina johtui lankkujen palapeliasetelmasta. Joskus viemäriä asennettaessa oli lankut katkaistu ja nostettu irti. Lienee siis ihan ymmärrettävää, että saumainen ja uudestaan palapelinä rakennettu lattia hieman narisee. Muovimatto taas kupruili vain sellaisista kohdista, joista liima oli irronnut (tai ei ehkä ollut koskaan tarttunutkaan). Yhdessä lankussa oli päädyssä sormenpään kokoisia porattuja reikiä, varmaan helpottamaan lankkujen irroitusta. Niistä näkyi, että ainakin kyseinen lankku oli siisti alapuoleltakin. Palapeli täytyy kuitenkin mielenrauhan varmistamiseksi vielä avata ennen kylppärin käyttöönottoa.

Olohuoneen lankku oli nyt sitten tällaista vihertävää.  Muissa huoneissa on tähänasti löytynyt vain perinteistä punertavaa. Tämäkin on tainnut olla punertava alunperin, mutta jossakin vaiheessa tämä ''salin'' lattia on sitten maalattu uudestaan. Ei voi kuin kiittää onnea, että muovimattojen alla on ollut kovalevyt, eikä muovimattoa ole suoraan liimattu lankkuihin!

Vanhan paneelikaton maalaus

Ja pieni kurkistus tämän hetkiseen makuuhuoneen tilanteeseen:

Tee-se-itse -remontoijan katonpesuväline

Makuuhuoneen vanhan paneelikaton ''kunnostus'' aloitettiin pesemällä se maalipesulla. Täytyy sanoa, että jos katon pesuun on olemassa joku todella kätevä laite tai väline, niin käyttäkää hyvät ihmiset sellaista. Ei meinaan ole mitään luksusta tuo hyvän matkaa yli kolmemetriä korkean katon pesu pelkällä teleskooppivarrella, jos katossa on vuosikymmenten liat ja noet. 

Mutta siitäkin selvittiin talkooavustuksella. Pesun jälkeen maali käytiin läpi hiekkapaperilla ja rapsuteltiin teräsharjalla. Tämänjälkeen vielä pestiin hiontapöly pois. Sitten eikun maalaamaan! Tummille kohdille, joista maali irtoili, emme tehneet mitään sen kummempaa.

Itse maalaaminen oli verrattain mukavaa puuhaa. Niin laadukas leveä pensseli kuin lyhytnukkainen telakin pelasivat mainiosti kunnon jatkovarren kanssa. Ensin aijoimme käyttää pitkänukkaista telaa, mutta nukasta jää sen verran ikävä jälki, että hinkkasimme mielummin lyhyellä nukalla. Katto on nyt maalattu kahteen kertaan ja luulen, että maalataan vielä kerran. Maalina käytimme Uulan iNTO-sisustusmaalia, sävyttämätön valkoinen. Voin tässä vaiheessa sanoa vain hyvää maalista: sekoittui mukavasti, levittyi helposti eikä haissut millekkään. Jopa maalittomat läiskäkohdat peittyivät yllättävän hienosti. Noin puhtaan valkoinen on välillä vähän arvelluttanut, kun se pomppasi vanhaa maalia vasten niin voimakkaasti silmille (kuten viimeisestä kuvasta voi nähdä), mutta eiköhän siitä ihan kiva tule.

Katon jälkeen pitäisi sutia vielä kattolistat. Emme uskaltaneet lähteä irroittamaan vanhoja koristeellisia listoja, olisi saattanut käydä listoille hassusti.

Löytöjä, osa 1

Otsikko piti kirjata maininnalla ''osa 1'', koska en usko yllättävien ratkaisujen jäävän tähän. Eikä nämä olleet ensimmäisetkään, mutta harvat taltioidut. Moniakaan remontti-/rakennusratkaisuja ei enää edes pane merkille, kun on jo tottunut että mistä vain voi löytyä mitä vain.

Tässä pari hyvää esimerkkiä omintakeisista ratkaisuista. Ylemmässä kuvassa näkyy keittiön yksilasinen pikkuikkuna, jonka olemassaolosta en edes ollut tietoinen, ennenkuin minulle mainittiin, että tuossa kohtaa on ikkuna. Kun keittiön hutera komero purettiin pois, ajatuksena tehdä vankempi komero tilalle, kaapin takaa todella paljastui pieni ikkuna. Ikkunaa vasten olleet villat olivat mustuneet ikävästi, joten arvelin myös ikkunan ympäryksen olevan laho. Toisin kävi, nimittäin hirret olivat täysin siloiset. 

Toisen kuvan komero on makuuhuoneen vaatekaappi/-huone. Vasemmassa päädyssä on ovi, mutta tapettien alta löytyi myös toinen. Jossakin vaiheessa on ollut ilmeisen tärkeää saada ovi päätyyn, kun vanha ovi oli tapetoitu piiloon. Komeron yläreunaa kiertävät ilmeisen vanhat listat, joten olen pohtinut, että kuinkahan tyypillinen tällainen komero on kauan aikaa sitten ollut. Olin kuvitellut, että esimerkiksi vaatteita säilytettiin vain irrallisissa vaatekomeroissa. 

Muita löytöjä on ollut myös mm. pönttöuunin saumakohta lattiassa ja lautaseinä keskellä hirsitaloa, jonka esiin kaivuun myötä hoksasimme, että työhuoneemme ja makuuhuoneemme ovat olleet aiemmin yhtenäistä salia. Harmillista vain on, että huoneen kahtiajaon yhteydessä on ilmeisesti myös takka/takat jouduttu purkamaan.

Makuuhuoneen tapetit ja muita mietteitä

Tapettien pois purkaminen on mielenkiintoista. Tosin tuntitolkulla huopanauloja pois nyhtäessä tapettikerrosten hohto aina hetkeksi meinaa kadota. Joka tapauksessa on kiehtovaa nähdä, millaisella värimaailmalla milloinkin on sisustettu. Tapettien kuoseista voi hieman arvailla, miltä aikakaudelta mikäkin kuvio on. Tapetteja on keskimäärin löytynyt n. kolme kerrosta per seinä, mikä on loppupeleissä aika vähän. Entisiä pahveja tapetteineen on varmaan jossain vaiheessa revitty pois uuden tieltä. Tosin kun talolla on ollut vain muutama omistaja koko historiansa ajan, ei mieltymyksetkään välttämättä ole niin radikaalisti muuttuneet.

Kolmessa keskimmäisessä kuvassa on taltioituna makuuhuoneen kuvioita. Täytyy myöntää, ettei noiden pois repiminen nyt niin kamalasti harmita, kun ei mikään omaa silmää miellytä. Tapetit kuitenkin saisivat joka tapaukessa kyytiä, jotta nähdään seinien kuntoa. Makuuhuoneen seinät olivat todella siistissä kunnossa, hirret olivat ikkunoiden altakin säilyneet hyvinä.

Kun nyt naulat tuli puheeksi, niin ylimmäisessä kuvassa näkyy yhden päivän projektia. Makuuhuoneen lankuista nypin nauloja irti tovin jos toisenkin. Ja edelleen siellä on varmasti muutamia, jotka on jäänyt huomaamatta. Pitänee varmaan hiihdellä sukat jalassa lattia kerran läpi, luulisi naulat löytyvän. Tosin metallinpaljastintakin on tullut kaipailtua, mm. sorkkaraudan hukkuessa tapettisilpun sekaan. Kiinni lankuissa ovat vielä myös huonoimmat naulat, joiden kannat vääntyivät suoriksi irroittaessa. Ei riitä omat voimat (tai taito?) kiskomaan suoria tappeja irti. Selvennykseksi vielä, että lankut ovat täynnä nauloja, joilla kovalevy ja sen alla ollut sanomalehti on kiinnitetty linoleumien alle.

Alimmassa kuvassa hieman esimakua tulevasta makuuhuoneesta.

Purku edistyy

Marjamäen remontti aloitettiin lähinnä raivaamalla ja purkamalla. Koska irtaimisto jäi taloon, voinee vain arvata, että työnsarkaa raivaamisessa riittää. Kyseinen suku on asunut useamman sukupolven ajan talossa ja tavaraa on kertynyt nurkkiin ja komeroihin sen mukaan. Aloitimme siis raivaamalla siirtolavallisen roskaa.

Keittiö

Ja samainen kohta keittiöstä muutama päivä myöhemmin

Keittiö ja vanha kylppärin ovi

Varsinainen purkaminen aloitettiin kylpyhuoneesta ja keittiöstä. Oleellistahan olisi, että saataisiin vesi virtaamaan ja yksi asuttava huone ennen sisään muuttoa. Alunperin oli ajatuksena, että siivotaan yksi huone asumiskelpoiseksi, eikä vielä lähdetä remontoimaan muuta kuin keittiö ja kylppäri. Mutta kun sormet syyhysi, niin pitihän se yksi huonekin purkaa. Nyt on siis makuuhuone odottelemassa uutta pintaa.

Makuuhuone

 Loppuun vielä pientä fiilistely kuvaa: niin keittiöstä, kuin makuuhuoneestakin löytyi punertava vanha lankkulattia. Jes! Keittiössä se on kylpyhuoneen seinien siirtelyjen ja putkien vetojen myötä hieman palapeli tavaraa, mutta kyllä siitä vielä hyvä tulee. Makkarissa lankut on äärettömän siistit ja kauniisti patinoituneet.