Kuistin uusi elämä

 

Laudoitus on valmis. Nyt meillä on taas kuisti. Tai terassi, patio, veranta ja mitä näitä nyt on. En ole vielä oikein keksinyt, että mikä tämä tälläinen talon kyljessä oleva rakennelma on. 

Wikipedian mukaan ''kuisti on suomalaisissa puutaloissa pääovea suojaava rakennelma, joka on ollut myös omistajan aseman ja varallisuuden osoitin''. Suojaa se pääovea ja kulkua sisään, mutta ei nämä taida enää tänä päivänä kauheasti kertoa varallisuudesta. Terassi taas on samaisen tietopankin mukaan  rakennuksen jatke, jossa ei ole kattoa tai seiniä. Seiniä ei meillä ole, mutta on kaiteet ja kattokin tuossa on. Eli kutstuttakoon sitä nyt sitten kuistiksi.

Vanha betonikansi piikattiin ja lapioitiin myös sen alla oleva hiekkatäyttö pois. Oli selvää, että uutta valua tähän ei tehdä, mutta jouduttiin hieman käyttämään mielikuvitusta toteutusta mietittäessä. Ensimmäinen ongelma oli se, että tällä rakennelmalla on kivijalka ja itseäni arvellutti, kuinka hyvin puukannen päältä alle valuva vesi mahtaa haihtua umpinaisen kivijalan takaa, vaikka ylempänä olisikin kunnolla ilmarakoa. Tämän lisäksi kuistin alla on pieni huone kellaria (joskaan ei käytössä oleva), joten sadeveden pääsy sinne täytyi myös estää.

Erinäisten ideoiden jälkeen päädyimme tekemään terassin kannen alle ''huopakaton'', jossa on kunnolla kaatoa, että vesi ei pääse seisomaan seinän viereen (kuten edellisellä kuistilla) ja alle ei pääse satamaan kamalasti vettä. Katteen alle jäi kunnon ilmarako, jotta tuuletus pelaa ja myös terassilaudoituksen ja huopakatteen välissä on ilmarako. 

Kannessa materiaalina käytimme painekyllästettyä, vaikka se vähän riiteleekin ajatusmaalimaani vastaan vanhaa korjatessa. Päädyttiin kuitenkin siihen, sillä lautoja ei olisi ehtinyt enää esimaalata, jolloin raot olisi jääneet käsittelemättömiksi ja muutoinkin terassin maalaus/käsittely jää ensi kesään, joten pelkäsimme sen ehtivän pilkuttumaan sitä ennen. Tässä on kyllä katosta, mutta sataa siihen silti lunta sekä vettä. 

Kuistilta puuttuvat vielä pellit/listat seinän viereltä ja ulkopuolelta harva peitelaudoitus. Myös kaiteita täytyy korjata ja uusia, joten ihan valmista ei vielä ole. Pakko oli kuitenkin laittaa jo väliaika kuvia, kun on niin mahtava tunne kävellä tuossa. Ei tarvitse enää sisäänkään kulkea sivuovesta.

Pikkuhiljaa

Kerroin aiemmin postauksissa Korjaajan pahin painajainen ja Eikä siinä vielä kaikki murheenkryynistämme, eli terassista. Suurin murheenkryynihän tietenkin oli lattiasieni, mutta oikeastaan tämä kuisti on ollut kaiken pahan alku ja juuri. Kuisti haluttiin tietenkin säilyttää, sillä onhan se siinä ollut nelkytluvulta saakka, mutta se täytyi purkaa ihan alkutekijöihinsä.

Eikä siinä vielä kaikki -postauksessa kerroin myös siitä, kuinka betonikuisti oli valuttanut ikävästi vettä myös pidemmälle ulkoseinälle tuon oven alusen lisäksi. Kauhulla odotin, että minkälainen määrä hirsiä siitä menee vaihtoon. Onneksi hätiköin turhaan, sillä seinän korjaamiseksi riitti vain hirsien pintakerroksen poistaminen, sillä laho ei onneksi ylettynyt kovin syvälle. Ylemmässä kuvassa näkyy moottorisahalla veistellyt hirret.

Kuistin säilyttäminen/uudelleen rakentaminen vaati paljon mielikuvitusta ja erikoisia ratkaisuja (kuten alemmasta kuvasta voi jo ennustella), mutta siitä lisää myöhemmin, kunhan saadaan laudoitus kokonaan paikoilleen. Paljoa ei enää puutu.

Kesä tuli, kesä meni

Se olisi kesä käsitelty. Piha saatiin jonkinlaiseen kuosiin kevään ja kesän aikana, mutta nyt näyttää taas aika karulta. Kun vihreys on kadonnut, jäljelle jäi kevään pihan raivauksen tuloksena syntynyt iso risukasa ja jatkuvasti aluskasvillisuuden seasta esiin tulevia roskia.

Se vähäkin kasvillisuus mitä vielä saattaisi olla jäljellä, on mennyt lampaiden suuhun. Kuvissa näkyvän ulkorakennuksen, joka siis käsittää varaston, lampolan, ulkovessan ja puuliiterin, edusta oli jo kertaalleen ihan siisti. Tontilta on joutunut kaatamaan puita, joten polttopuiden teko on meneillään ja tuo roskakasa oli puuliiterissä. Se oli purettava, sillä kaikki polttopuut oli roskavallin takana. Nyt sitten pitäisi vielä hävittää nuo roskat, mikä alkaa olla liiankin tuttua puuhaa, roskaa kun on riittänyt.

Oleskelualue autoille

Meillä on myllätty pari päivää. Vaikka itse talon remontoiminen on se homma numero yksi, piti kuitenkin ennen talven tuloa hetki miettiä myös pihaa. Taloamme kiertää ajoura, mutta koska tontille vedettiin koirataloudessa hyvin hyödylliset aidat, ei autoja enää voi ajaa talon ympäri. Koko tuo ajoura meni myös ihan talon vierestä ja talvella auton säilyttäminen siinä on mahdotonta, sillä silloin autojen päälle putoaisi katolta lumet. 

Niinpä siis paikalle saapui kaivinkone ja kasa soraa, jotta saatiin ajouran kylkeen tuollainen parin auton levyinen ''parkkialue'', johon vedetään myös lämmityspiste autoille, jolle tulee katkaisija sisälle (arjen pientä luksusta). Ensin suhtauduin tähän parkkipaikka ajatukseen hieman kielteisesti, kun en tahtoisi hävittää tuota metsämaisemaa, mutta jäi meille sitä luontoakin vielä onneksi ihan riittävästi, tämä parkkialue kun on ihan tien vieressä.

Kaivinkoneella vedettiin samalla myös hieman pintamaata juurakoineen talon sivuilta, kun paksujen juurien kaivaminen lapiolla osoittautui aika rasittavaksi ja hitaaksi puuhaksi. Meillä on viime aikoina tehty/suunniteltu myös sähköhommia ja alapohja remonttia, niistä lisää myöhemmin.

Kuistilla

Pitkästä aikaa pystyimme istumaan pöydän ääreen syömään! Sisällä meillä ei vieläkään ruokapöytää ole, kun ei ole keittiötäkään, mutta pihakuistille saatiin pöytä laitettua. Kuistin oli vallannut laudan pätkät ja sekalainen tavarasälä, siihen kun oli niin helppo jättää käsistään kaikenlaista. Mutta nyt siellä voi syödä!

Navetan roskakasasta lampolaksi

Tunnelmia vapaapäivien hommista. Parin viime päivän aikana on hommat luistaneet hurjan paljon eteenpäin. Yksi merkittävä edistysaskel on ollut navetan tyhjentäminen (kiitos talkooväelle!). Harmi kun ei tullut otettua ennen-kuvaa, pieni navettamme oli lattiasta kattoon asti täynnä tavaraa (lähinnä roskaa). Nyt se on tyhjä ja pääsee odottamaan syksyä ja asukkeja, kun lampaat on ilmeisesti tulleet jäädäkseen. (Toinen karitsoistamme tosin jouduttiin lopettamaan, kun eläinlääkärin vastaanotolla selvisi, että sillä oli kitalaessa reikä, ehkä oksan lävistämä.)

Pihapiirissä on tehty myös mm. niittohommia. Lupiinit alkoivat olla parhaat päivänsä nähneitä, joten ne sekä heinikot saivat kyytiä.

Kolmas merkittävä edistysaskel oli keittiön raivaaminen. Keittiömme nurkassa oli iso öljypoltin, vielä sitäkin suurempi vanha lämminvesivaraaja sekä kuvassakin näkyvä hella. Miehet ottivat urakan ja roudasivat nämä tavarat ulos. Varaajaa jouduttiin tosin ensin pilkkomaan puukkosahalla, jotta sen sai mahtumaan ovesta pihalle. Kuten kuvastakin näkyy, hommaa ei helpottanut yhtään se, että ulko-ovelta tavarat piti saada vielä rappusia alas. Nämä kevyemmät menivät roudaamalla, mutta öljypoltin sai hieman kovempaa kyytiä, kun sen alas saattamiseen ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tyrkätä se rappusiin ja laittaa silmät kiinni. Rappuset säilyi ehjinä ja poltin saatiin alas, joten loppu hyvin.

Nyt sitten saadaan kutsua muurari paikalle suunnittelemaan leivinuunia noiden rotteloiden tilalle. 

Kukintoja

Piti jälleen hieman ikuistaa pihan tämän hetkisiä kukintoja. On kyllä mukavaa, kun pihalla kukkii jatkuvasti jotakin. Lupiinia löytyy piharakennukselle johtavasta rinteestä runsain mitoin. Mielenkiintoista kuulla ja lukea, kuinka lupiiniin suhtaudutaan. Toiset yrittää sitä tänäkin päivänä jopa istuttaa, toiset taas hävittää. Minusta se saa kyllä kukkia, on ne vaan kauniita. Tosin vähän pitää sen leviämistä ehkä rajoittaa, jotta ei vie kaikkea elintilaa muilta kasveilta.

Kuulumisia Marjamäen puutarhasta osa 2

Ihan omaa muisteloakin varten pitää tallentaa tänne mikä pihamaalla milloinkin kukoistaa. Voin sitten muistaa vielä ensi keväänäkin mitä sieltä milloinkin pitäisi tulla. Ja jos joku kysyy, mitä teillä kasvaa, voin näyttää kuvia. En nimittäin tiedä minkään kasvin nimiä!

Olin elätellyt haaveita, että kun meillä ei juurikaan ole nurmikkoalueita, ei ruohoa tarvitse leikata. Mutta viikossa puutarha on muuttunut viidakoksi, lähinnä rikkaruohoista, mutta myös nurmikosta! Täytyy sittenkin kaivaa jokin vempele ehkä esiin...

Piha on saanut rehottaa ja remontti hommat seistä, kun sain itse jonkin ankaran viruksen ja tuo miehisempi osapuoli saman heti perään. Mutta ollaan tässä viime aikoina kuitenkin muutettu makuuhuoneeseen (pois pahvilaatikoiden ja hämähäkinseittien keskeltä) ja saatu suihku käyttöön. Seuraavaksi olisi sitten tapetoinnin vuoro, eli pian kurkitaan sitten makuuhuoneeseen, miltä siellä näyttää nyt ja mitä sinne tulikaan.

Hiljalleen

Etenee remontti ja herää piha eloon. Multaa on lapioitu tähän mennessä varmaankin sata kottikärryllistä ja lehtiä sekä kuollutta heinää haravoitu saman verran. Kaiken sen mujun alta alkaa kesä tulla.

Edelleenkään en tunnista juuri mitään pihallamme kasvavia lajeja. Raparperin nyt toki tunnistaa ja sitä meillä ainakin riittää! Sitä kasvaa kahdessa penkissä ja sen lisäksi vielä tuolta kivien kolosta. Ensimmäiset varret ovat jo ihan hyvässä mitassa ja uutta näkyy jo puskevan.

Toisiksi alimmaisessa kuvassa näkyy meidän piharakennusta, luultavasti rakennuksen alkuperäistä osaa. Tuo keskikohta on hirsinen ja molemmat päädyt lautarakenteisia jatkopaloja. Ollaan yritetty arvuutella mikä tuo olisi ihan alunperin ollut. Navetaksi se olisi ollut todella pieni, mutta jossain vaiheessa siellä on eläimiä pidetty, kun ylisillä on vieläkin heinää ja maata pöllyttäessä on haju selvä. Pitkään se lehmän lannan haju osaakin säilyä, kun lehmää siellä ei ole ollut varmaan seitsemäänkymmeneen vuoteen.

Nykyisessä rakennuksessa tuo osa on varastoa ja sen lisäksi siitä löytyy autotallina käytetty vaja, puuliiteri sekä ulkohuussi. Huussi oli myös kattoa myöten täynnä tavaraa, mutta se tyhjennettiin käyttökuntoon heti aluksi, kun sisävessaahan meillä ei ensimmäiseen kuukauteen ollut.

Kuulumisia Marjamäen puutarhasta

Niin ne päivät vaan kuluu kohinalla. Blogi on viettänyt hieman hiljaisempaa eloa nyt hetkellisesti, kun allekirjoittaut on koittanut pakertaa kevään viimeisiä juttuja opiskelun parissa. Marjamäessä suurin osa ajasta on tullut vietettyä pihamaalla. Aurinko ja kevään herättelemä piha koukuttavat pysymään ulkona.

Ulkona on tehty hieman muutakin kuin ihasteltu kukkia, nimittäin tehty näitä perinteisiä ''korjataan eri aikakausien virheitä'' -juttuja. Tässä on oikea tyyppiesimerkki siitä, miksi talon sokkelin / kivijalan tulisi olla n. 30 cm korkea, eikä kukkapenkit tai muu maa-aines saisi yltää seinille asti. Kyseisessä kohdassa on kuuliljat kukoistaneet, mutta niin kukoistaa myös seinä. Aloitettiin nyt lapioimalla seinänvierus paljaaksi ja kivijalka esiin, antaa sen nyt siinä kuivua ja katsotaan mitä sille tehdään kunhan muilta hommilta ehditään.

Pihalle on alkanut nousta myös aita, ei mikään hieno, vaan suht huomaamaton verkkoaita tonttia kiertelemään, jotta saadaan viettää rentoa koiraperheen elämää. Kasveja on siirrelty raivaustöiden tieltä ja huonoja puita raivattu viemästä elintilaa muilta.

Sisälläkin hommat etenee, hitaasti mutta varmasti. Meillä on melkein makuuhuone ja melkein kylppäri. Sisällähän on vessa toiminut jo tovin, mutta vielä kun saataisiin suihku niin jopas olisi luksusta. Pian pian.

Pihahommia

Hommat tahtoo vähän sisällä seisoa, kun ei malta laskea haravaa kädestä. Välillä vähän räntää roiskii ja välistä taas paistaa aurinko, mutta ei tuo menoa haittaa. Meidän hienolle pihalta löytyneistä tiilistä kasatulle ''grillille'' tosin piti laittaa katto pään päälle, kun enemmälti alkoi satelemaan.

En noin varsinaisesti koskaan itse ole ollut mikään ''puutarha-ihminen'', mutta jotenkin tuo(kin) tuntuu vievän mukanaan. Huisin hauskaa kun haravaa heiluttamalla paljastuu kukkapenkkien rajoja ja kaikkia vanhoja kasveja. Pari omenapuutakin jo istutettiin. 

Saas nähdä mitä Marjamäen kesä tuo pihalle tullessaan, saadaan opetella lajitunnistusta. Tähän mennessä pihalta on bongattu muun muassa raparperin alut, kukkiva näsiä ja paaaljon sinivuokkoja.