7 kuukauden jälkeen

Remonttia on nyt takanapäin n. 7 kk, reilu puolivuotta ollaan täällä asusteltu. Nyt alkaa talvi lähestyä, joten on pitänyt tehdä vähän tilannekatsausta, että missä sitä oikein mennään.

Kun katsoo huoneita kameran linssin läpi, tulee sellainen olo, että apua, onko täällä edes tehty mitään. Kaaos näyttää ehkä jopa pahemmalta, kuin mitä sen muistaa olleen ostaessamme paikan. Tarkemmin kun alkaa pohtia, on tässä kuitenkin hitaasti mutta varmasti menty eteenpäin.

• Piha on raivattu viidakosta ja kaatopaikasta kohti puutarhaa. Loputtomasti haravointia ja risun kantoa! Myös jokunen puu on kaadettu.

•  Jokaisesta asuinkerroksen huoneesta on revitty epämääräiset pintamateriaalit (muovimatot, kovalevyt, repeilleet tapetit, jotka eivät olleet talon alkuperäistä ilmettä jne.)

• Myös keittiö on purettu, johon kuului kaapistojen ja kodinkoneiden lisäksi mm. jätti-iso vesivaraaja, öljykattila ja irtomallinen puuhella + uuninpohjien piikkausta ja uudelleen valamista.

• Sisätiloista on käyty tavaroita läpi, jopa moneen kertaan. Vihdoin alkaa olla joku tolkku siinä, että vain säästämiskelpoiset tavarat on siirreltävänä

• Makuuhuone on remontoitu (hirsikorjailut, seinien levytystä, panelointia, katon maalausta, tapetointia jne.)
• Vesi- ja viemäriputket vedetty uusiksi
• Kylpyhuone + sauna on purettu ja uusi kylppäri tehty tilalle (sähköineen ja lämpimine vesineen).
• Alapohjan korjaus on käynnissä.
• Piha on aidattu ja uudet portit ovat kohta valmiit.
• Talon vierustoilta on kaivettu maata, niin kaivinkoneella kun lapiollakin.
• Pihaan on tehty parkkipaikka.
• Navetta on raivattu tyhjäksi lampaita varten. Myös muut piharakennukset on tyhjennetty (voi sitä rojun määrää).

                                       

                         

 Varmaan monta sellaistakin asiaa on tehty, joita ei nyt äkkiseltään edes muista. Nyt voisin kirjoittaa sellaisen suunnitelmallisen listan, mitä tulee tehdä ennen talven tuloa ja mitä talven aikana, mutta jo tässä reilussa puolessa vuodessa on tullut huomattua, että ei ne hommat sitten koskaan kuitenkaan mene niinkuin on suunniteltu. 

Jos nyt kuitenkin hieman tässä lähdetään pohtimaan, niin ehdoton homma numero yksi on saada alapohjan korjaus valmiiksi. Ja hyvällä jaetulla ykkösellä on sähköt makuuhuoneeseen. Alkaa meinaan hieman jo palella ja pimeäkin vaivaa, joten kunnon valaistusta ja sähköpattereita alkaa olla ikävä! Etenkin nyt flunssaisena on saanut kääriytyä useampaan peittoon. Myös sähköjä tulisi ulos saada, sillä auton lämmitys olisi aika välttämätön talvella. 

Itse pitäisi ruveta vetämään pellavanauhaa ja papereita ikkunoihin, jotta saadaan toivottaa talvi ja pakkanen tervetulleeksi (muttei tupaan)!

Korjaajan pahin painajainen

Vanhoja ja uudeampiakin taloja remontoineet tietävät varmaan jo otsikon perusteella mistä puhun. Jokaisen remonttia tekevän painajainen, eli lattiasieni, löytyi asustamasta talomme alta. Ensimmäisen vuorokauden ajan ajatukset olivat lähinnä, että tässä oli tämä, purkuun menee varmaan koko talo. Yritin etsiä tietoa aiheesta, mutta internetin ihmeellisessä maailmassakin tieto rajoittui lähinnä toteamuksiin, että ''joo-o, ikävä juttu'' ja ''hankala, muttei toki mahdoton, korjata''. Ei paljon rohkaissut.

Parin päivän päästä marssin kirjastoon hakemaan sen, mikä on ennenkin palauttanut maanpinnalle. Nimittäin Panu Kailan Talotohtori-kirjan. Niin ihanan realistisesti, ja turhaan dramatisoimatta, kirjoitettu teos, jossa myös oikeasti käytännön apuja. Lueskelin noin kymmenen kertaa läpi sivut lattiasienestä ja a) mietin, että tosi paljon huonomminkin voisi olla (kun katsoin kuvia joissa lattia oli romahtanut) ja b) ei tuo mikään maailman (tai talon) loppu ole.

Asiaa tutkittuamme on löytynyt useampi looginen syy ja selitys kasvuston muodostumiselle. Olihan noista luukuista aiemminkin katseltu sisään, mutta jotenkin tuo kyseinen kulma talosta oli jäänyt huomaamatta. Eteisen alla näky oli suoraan sanoen aika järkyttävä, työhuoneen alla hieman ikävä. Pienen pohdinnan jälkeen arvelimme vaurion johtuvan mm. muoveilla, matoilla ja kaikella muulla mahdollisella tukituista tuuletusluukuista, talon peittäneestä viidakosta, kylmillään olleesta talosta, tekemättömistä lumitöistä, betonisesta terassista (kaadoilla taloon päin), vähäisestä tuuletusaukkojen määrästä ja listaa voisi jatkaa varmaan loputtomiin.

Ulko-oven alla (terassia vasten)

Tilannehan tosiaan voisi olla vieläkin huonompi (vaikka ensimmäisenä päivänä ajattelin, että tästä ei voi enää asiat pahemmiksi muuttua) ja olisi ehkä jopa hieman ihme, ellei mitään vaurioita olisi. Kaikki tilannetta edistäneet seikat huomioon ottaen vaurio on yllättävän pienellä alueella ja yllättävän pieni. Lattiasieni kun tunnetaan siitä, että se saattaa nopeastikin romauttaa koko lattian. Meillä kasvustoa on vain lähinnä rossipohjan laudoitusta kannattelevissa alapohjan hirsissä sekä siitä nousseena hieman laudoituksessa. Mitään läpilahoja kohtia ei ole kuin yhdessä kohdassa.

Tässä sitä on nyt sitten punnittu, että mikä on ylikorjaamista ja mikä liian vähäistä korjaamista ja niin  edelleen. Tuntuisi typerältä purkaa talon lattiat, kun edes rossipohjan laudoitus ei ole lahonnut, ainoastaan hieman ottanut kipeää muutamasta kohdasta, mutta niissäkin kohdissa purut ovat kestäneet sisäpuolella.

Päädyimme nyt toistaiseksi siihen, että lattioihin vedetään ilmansulkupaperit (minimoidaan mahdollinen alapohjan ilman pääsy asuintiloihin), poistetaan lahot, poistetaan ja kuumennetaan vaurioituneet kohdat (jos muuten jollakin on hyviä vinkkejä millä kuumentaa tarpeeksi kuumaksi polttamatta taloa, niitä otetaan erittäin kiitollisena vastaan), tuetaan mahdolliset riskikohdat ja sekoitellaan booria vielä varmuuden vuoksi talon alla olevaan maaperään, vaikka se hiekkapitoista ja hyvin kuivaa ja kasvutonta vaikuttaakin olevan.

Lisäksi parannetaan alapohjan tuuletusta. Vaurio alueelle (jonka seinällä ei muuten ollut yhtään aukkoa!) tehtiin jo yksi hyvän kokoinen tuuletusaukko kivijalkaan. Katsotaan saadaanko enempää tehtyä. Myös viereiselle seinälle tehtiin jo alkua, että ilma pääsee liikkumaan, ja ympäri talon tutkaillaan miten saadaan tehostettua parhaamme mukaan.

Oma haasteensa tässä alapohjan korjaamisessa alhaalta päin on se, ettei meillä ole mitään kulkureittiä talon alle. Onneksi tuo mies on kapeaa tekoa ja on päässyt sisään tuuletusaukoista! Samalla talon alta on tyhjennetty mm. pari kissan luurankoa, lahoja laudanpätkiä jne.

Viihtyisä terassi

Aiemmin jo mainitsin, että olemme ruokailleet terassilla. Noh, se siitä idyllisestä tilanteesta sitten, yllä olevassa kuvassa näkyy viihtyisä kuistimme/terassimme tällä hetkellä. Betoni lähti purkuun ja tilalle tehdään puuta. Terassia tehdessä on sentään joku älykin välähdellyt, sillä valun ja hirsien väliin on tuossa näkyvällä seinänvierustalla laitettu kattohuopaa estämään kosteuden siirtymistä seinälle. Homma on siis melkein toiminut! Tai varmaan onkin toiminut, ennen kuin lumien sulamisvesi on ohjautunut ulko-ovea kohden (kulumisen myötä) kaatavalta terassilta sopivasti alahirsiin ja ruokkinut varmaan vielä lattiasientä omalta osaltaan.

Työhuoneen alla on hieman rihmastoja, mutta siellä puukin on suhteellisen hyvässä kunnossa, paikoittaista pintalahoa lukuunottamatta.

Pienenä loppukevennyksenä/-ihmetyksenä/-järkytyksenä (miten kukin tahtoo ajatella) kuva tilanteesta, kun kellarista löytyi ovi eteenpäin. Ajateltiin jos sieltä vaikka pääsisi talon alle, ettei tarvitsisi tuuletusluukusta ryömiä. Kiinni laitettu ovi revittiin auki ja takaa paljastui:

Juu. Ei päässyt talon alle, eikä mihinkään muuallekkaan. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Kokonainen kellarin huone täynnä sanomalehtiä! Ja päällä vähän lasivillaa sekä hiirten bilesotkuja. Kultainen seitkytluku, päivämääristä katsottuna. Varmaan ajateltu eristää tai jotain... Aina ei ihan voi ymmärtää.

Tästä se lähtee

Keittiö

Olohuone

Työhuone

Eteinen

Eteinen

Makuuhuone

Keittiön eteinen

Kaaos on melkoinen, mutta potentiaali suuri. Jo ensimmäisellä katsontakerralla tuli jotenkin sellainen olo, että tässä on se kaikki, mitä on toivottu. Hirsirunko, mahdollisuudet omille ratkaisuille, valoisuus, avaruus ja korkea huonekorkeus (3,2 m!). Sijaintikin on erittäin hyvä ellei täydellinen. Metsän reunassa, kohtuullisen matkan päässä keskustasta ja sopivan lähellä asutusta ja valtatietä. Puhumattakaan talon pitkästä ja mielenkiintoisesta historiasta. Sormet jo syyhysi ruveta kaivamaan muovimaton alta vanhaa lankkua.

Yleisin kommentti tähän mennessä Marjamäessä vieraillella on ollut, että ''on teillä tässä hommaa'' tai ''kuinkahan äkkiä meinasitte täällä asua''. Ei olla kommenteista lannistuttu, innostus ennemminkin vain kasvaa. Nyt loppui hiirillä bileet, kun astelee sisään pariskunta, sorkkarauta, perhetyövoimaa ja pieni koira.