Pikkuhiljaa

Kerroin aiemmin postauksissa Korjaajan pahin painajainen ja Eikä siinä vielä kaikki murheenkryynistämme, eli terassista. Suurin murheenkryynihän tietenkin oli lattiasieni, mutta oikeastaan tämä kuisti on ollut kaiken pahan alku ja juuri. Kuisti haluttiin tietenkin säilyttää, sillä onhan se siinä ollut nelkytluvulta saakka, mutta se täytyi purkaa ihan alkutekijöihinsä.

Eikä siinä vielä kaikki -postauksessa kerroin myös siitä, kuinka betonikuisti oli valuttanut ikävästi vettä myös pidemmälle ulkoseinälle tuon oven alusen lisäksi. Kauhulla odotin, että minkälainen määrä hirsiä siitä menee vaihtoon. Onneksi hätiköin turhaan, sillä seinän korjaamiseksi riitti vain hirsien pintakerroksen poistaminen, sillä laho ei onneksi ylettynyt kovin syvälle. Ylemmässä kuvassa näkyy moottorisahalla veistellyt hirret.

Kuistin säilyttäminen/uudelleen rakentaminen vaati paljon mielikuvitusta ja erikoisia ratkaisuja (kuten alemmasta kuvasta voi jo ennustella), mutta siitä lisää myöhemmin, kunhan saadaan laudoitus kokonaan paikoilleen. Paljoa ei enää puutu.

Eikä siinä vielä kaikki

Hieman aiemmin kerroin talostamme löytyneestä jokaisen taloa korjaavan pahimmasta painajaisesta, ja sitä se toisaalta kyllä olikin siinä mielessä, että ei paljoa enää hetkauta nämä uudet yllärit. Sehän oli tiedossa, että talon alimmissa hirsissä on hieman lahoa ja nyt alapohjasta löytyneen vaurion vuoksi myös tuo ensimmäisessä kuvassa näkyvä ulko-oven alunen oli selvillä. Ikävä yllätys oli, että lahoa jatkuu myös viereiselle seinälle.

Tästä siis purimme pois valetun terassin, joka kaatoi mukavasti seinään päin. Puhuttiin kyllä jo taloa ostaessa, että jos tuo valettu kulahtanut terassi ei ole vastaiselle seinälle mitään vaurioita aiheuttanut, niin olisi suuri ihme. Ja olihan se. Periaatteessa väliin laitettu kattohuovan tapainen materiaali oli ehkä suojannut seinää, mutta toisaalta myös varmistanut sen, ettei kosteus ollut päässyt haihtumaan sieltä pois. Tosin tuota hiekkatäyttöä oli tuohon kuvissa näkyviin ulkovuorauslautoihin asti, eli eipä nuo hirret muutenkaan ehkä olisi selvinneet.

Hirret eivät ole läpilahoja (paitsi ulko-oven alta), mutta täytyy nyt pohtia miten tätä lähdetään korjaamaan. Hiekan sisässä betonivalun alla oli myös vanhoja rossipohjan laudoitusta kannatelleita hirsiä, jotka oli ihan purua, ovathan ne olleetkin tuolla hiekan alla yli 70 vuotta. Tässä kohtaa on siis ollut joskus sisätilaa. Jotenkin surullisenkoomista on myös se, että se on ollut huonossa kunnossa 40-luvulla, minkä vuoksi se on purettu ja tehty tämä seinä sekä terassi/kuisti tilalle. Toisaalta tämä on taas iso todiste siitä, että mitä lähemmäksi nykypäivää on aina tultu, sitä huonommin on osattu rakentaa. 

Nyt sitten heilutellaan vielä lapiolla loppukin hiekka pois, paikataan seinät ja tehdään uudenlainen terassi tilalle. Ulkonäkö on tarkoitus säilyttää samana, mutta tällä kertaa ei valeta mitään.

Myös toinen ''ei voi olla totta'' -tilanne tuli saman päivän aikana, kun keittiön katosta alkoi tippua vettä. Siis sisäkatosta! Yläpuolella on kuitenkin vintti ja ihan ehjä katto. Siellä purujen seassa oli paisuntasäiliö, joka oli ruostunut puhki. Onneksi se oli todella pieni ''purnukka'', joten kovin laajaa vahinkoa se ei ollut päässyt aiheuttamaan.

Ja eikun korjaamaan!

Korjaajan pahin painajainen

Vanhoja ja uudeampiakin taloja remontoineet tietävät varmaan jo otsikon perusteella mistä puhun. Jokaisen remonttia tekevän painajainen, eli lattiasieni, löytyi asustamasta talomme alta. Ensimmäisen vuorokauden ajan ajatukset olivat lähinnä, että tässä oli tämä, purkuun menee varmaan koko talo. Yritin etsiä tietoa aiheesta, mutta internetin ihmeellisessä maailmassakin tieto rajoittui lähinnä toteamuksiin, että ''joo-o, ikävä juttu'' ja ''hankala, muttei toki mahdoton, korjata''. Ei paljon rohkaissut.

Parin päivän päästä marssin kirjastoon hakemaan sen, mikä on ennenkin palauttanut maanpinnalle. Nimittäin Panu Kailan Talotohtori-kirjan. Niin ihanan realistisesti, ja turhaan dramatisoimatta, kirjoitettu teos, jossa myös oikeasti käytännön apuja. Lueskelin noin kymmenen kertaa läpi sivut lattiasienestä ja a) mietin, että tosi paljon huonomminkin voisi olla (kun katsoin kuvia joissa lattia oli romahtanut) ja b) ei tuo mikään maailman (tai talon) loppu ole.

Asiaa tutkittuamme on löytynyt useampi looginen syy ja selitys kasvuston muodostumiselle. Olihan noista luukuista aiemminkin katseltu sisään, mutta jotenkin tuo kyseinen kulma talosta oli jäänyt huomaamatta. Eteisen alla näky oli suoraan sanoen aika järkyttävä, työhuoneen alla hieman ikävä. Pienen pohdinnan jälkeen arvelimme vaurion johtuvan mm. muoveilla, matoilla ja kaikella muulla mahdollisella tukituista tuuletusluukuista, talon peittäneestä viidakosta, kylmillään olleesta talosta, tekemättömistä lumitöistä, betonisesta terassista (kaadoilla taloon päin), vähäisestä tuuletusaukkojen määrästä ja listaa voisi jatkaa varmaan loputtomiin.

Ulko-oven alla (terassia vasten)

Tilannehan tosiaan voisi olla vieläkin huonompi (vaikka ensimmäisenä päivänä ajattelin, että tästä ei voi enää asiat pahemmiksi muuttua) ja olisi ehkä jopa hieman ihme, ellei mitään vaurioita olisi. Kaikki tilannetta edistäneet seikat huomioon ottaen vaurio on yllättävän pienellä alueella ja yllättävän pieni. Lattiasieni kun tunnetaan siitä, että se saattaa nopeastikin romauttaa koko lattian. Meillä kasvustoa on vain lähinnä rossipohjan laudoitusta kannattelevissa alapohjan hirsissä sekä siitä nousseena hieman laudoituksessa. Mitään läpilahoja kohtia ei ole kuin yhdessä kohdassa.

Tässä sitä on nyt sitten punnittu, että mikä on ylikorjaamista ja mikä liian vähäistä korjaamista ja niin  edelleen. Tuntuisi typerältä purkaa talon lattiat, kun edes rossipohjan laudoitus ei ole lahonnut, ainoastaan hieman ottanut kipeää muutamasta kohdasta, mutta niissäkin kohdissa purut ovat kestäneet sisäpuolella.

Päädyimme nyt toistaiseksi siihen, että lattioihin vedetään ilmansulkupaperit (minimoidaan mahdollinen alapohjan ilman pääsy asuintiloihin), poistetaan lahot, poistetaan ja kuumennetaan vaurioituneet kohdat (jos muuten jollakin on hyviä vinkkejä millä kuumentaa tarpeeksi kuumaksi polttamatta taloa, niitä otetaan erittäin kiitollisena vastaan), tuetaan mahdolliset riskikohdat ja sekoitellaan booria vielä varmuuden vuoksi talon alla olevaan maaperään, vaikka se hiekkapitoista ja hyvin kuivaa ja kasvutonta vaikuttaakin olevan.

Lisäksi parannetaan alapohjan tuuletusta. Vaurio alueelle (jonka seinällä ei muuten ollut yhtään aukkoa!) tehtiin jo yksi hyvän kokoinen tuuletusaukko kivijalkaan. Katsotaan saadaanko enempää tehtyä. Myös viereiselle seinälle tehtiin jo alkua, että ilma pääsee liikkumaan, ja ympäri talon tutkaillaan miten saadaan tehostettua parhaamme mukaan.

Oma haasteensa tässä alapohjan korjaamisessa alhaalta päin on se, ettei meillä ole mitään kulkureittiä talon alle. Onneksi tuo mies on kapeaa tekoa ja on päässyt sisään tuuletusaukoista! Samalla talon alta on tyhjennetty mm. pari kissan luurankoa, lahoja laudanpätkiä jne.

Viihtyisä terassi

Aiemmin jo mainitsin, että olemme ruokailleet terassilla. Noh, se siitä idyllisestä tilanteesta sitten, yllä olevassa kuvassa näkyy viihtyisä kuistimme/terassimme tällä hetkellä. Betoni lähti purkuun ja tilalle tehdään puuta. Terassia tehdessä on sentään joku älykin välähdellyt, sillä valun ja hirsien väliin on tuossa näkyvällä seinänvierustalla laitettu kattohuopaa estämään kosteuden siirtymistä seinälle. Homma on siis melkein toiminut! Tai varmaan onkin toiminut, ennen kuin lumien sulamisvesi on ohjautunut ulko-ovea kohden (kulumisen myötä) kaatavalta terassilta sopivasti alahirsiin ja ruokkinut varmaan vielä lattiasientä omalta osaltaan.

Työhuoneen alla on hieman rihmastoja, mutta siellä puukin on suhteellisen hyvässä kunnossa, paikoittaista pintalahoa lukuunottamatta.

Pienenä loppukevennyksenä/-ihmetyksenä/-järkytyksenä (miten kukin tahtoo ajatella) kuva tilanteesta, kun kellarista löytyi ovi eteenpäin. Ajateltiin jos sieltä vaikka pääsisi talon alle, ettei tarvitsisi tuuletusluukusta ryömiä. Kiinni laitettu ovi revittiin auki ja takaa paljastui:

Juu. Ei päässyt talon alle, eikä mihinkään muuallekkaan. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Kokonainen kellarin huone täynnä sanomalehtiä! Ja päällä vähän lasivillaa sekä hiirten bilesotkuja. Kultainen seitkytluku, päivämääristä katsottuna. Varmaan ajateltu eristää tai jotain... Aina ei ihan voi ymmärtää.

Kohti valmiimpaa makuukamaria

Makuuhuone nyt

Aiemmassa julkaisussa esiintynyt kierrätetty komeronovi paikoillaan 

Toisen komeron ovet saivat jatkumon seinälinjan kanssa, eli helmipaneelia niskaan

Entinen patterin alunen, nyt paikattu seinä ja ekovillalla paikattu lattianalusen purutila

Työn alla oleva huone on edelleen makkari, eli näkyvissä töissä ei ole kovinkaan vauhdilla edetty. Kaikki remonttihommat ollaan tehty itse talkoovoimat apunamme, joten töiden ja opiskelun ohessa homma ei tietenkään etene turhan nopeasti.

Makuuhuoneessa hommaa on hidastanut myös se, kun ollaan arvottu ja pohdittu kuinka remontteja toteutetaan. Makuuhuoneen remonttihan eteni purkamisen jälkeen katon maalaamisella. Sen jälkeen maalattiin seiniin tulevat helmiponttipaneelit kerran maassa, johon oman haasteensa toi paneelien pituus ja niitähän ei tietenkään voitu pätkiä, kun huonekorkeutta on parhaimmillaan 3,3 metriä. Tämän jälkeen paneelit laitettiin seiniin ja maalattiin jopa kolme kertaa seinällä, eli yhteensä neljästi! 

Maalinahan meillä oli Uulan into -maali. Mukavaa maalia maalata, mutta ei kovin peittävää kun ohuilla kerroksilla täytyy vedellä.

Makuuhuoneen seinähirret olivat pääpiirteittäin aika hyväkuntoiset. Yhden ikkunan alta poistettiin pieni palanen lahoa, jota ei ollut aiempi korjaaja vaihtanut joskus monia monia vuosikymmeniä sitten muuta osaa ikkunanalusesta korjatessaan. Toiselta seinältä korjattiin yksi pieni suikale, vaikka sekin oli täysin kuiva, mutta tehdäänpä nyt ainakin huolella. Se oli luultavasti vesipatterin tekosia, kun oli patterin alareunan kohdalla. En tiedä onko syynä ollut lämpötilan rajut erot lattianrajan ja patterin välillä vai onko välillä jäätynyt ja sitten taas sulanut vesipatteri fuskannut.

Kuten ylimmästä kuvasta voi huomata, meillä on ehjää seinäpintaa, jei! Toki siitä puuttuu vielä mahdollinen makulatuuripaperi, kuittinauhat sekä itse tapetti ja makuuhuoneesta puuttuu vielä listoja, mutta silti on huippua kun tulee välillä valmiimpaa pintaa!

Kuulumisia Marjamäen puutarhasta

Niin ne päivät vaan kuluu kohinalla. Blogi on viettänyt hieman hiljaisempaa eloa nyt hetkellisesti, kun allekirjoittaut on koittanut pakertaa kevään viimeisiä juttuja opiskelun parissa. Marjamäessä suurin osa ajasta on tullut vietettyä pihamaalla. Aurinko ja kevään herättelemä piha koukuttavat pysymään ulkona.

Ulkona on tehty hieman muutakin kuin ihasteltu kukkia, nimittäin tehty näitä perinteisiä ''korjataan eri aikakausien virheitä'' -juttuja. Tässä on oikea tyyppiesimerkki siitä, miksi talon sokkelin / kivijalan tulisi olla n. 30 cm korkea, eikä kukkapenkit tai muu maa-aines saisi yltää seinille asti. Kyseisessä kohdassa on kuuliljat kukoistaneet, mutta niin kukoistaa myös seinä. Aloitettiin nyt lapioimalla seinänvierus paljaaksi ja kivijalka esiin, antaa sen nyt siinä kuivua ja katsotaan mitä sille tehdään kunhan muilta hommilta ehditään.

Pihalle on alkanut nousta myös aita, ei mikään hieno, vaan suht huomaamaton verkkoaita tonttia kiertelemään, jotta saadaan viettää rentoa koiraperheen elämää. Kasveja on siirrelty raivaustöiden tieltä ja huonoja puita raivattu viemästä elintilaa muilta.

Sisälläkin hommat etenee, hitaasti mutta varmasti. Meillä on melkein makuuhuone ja melkein kylppäri. Sisällähän on vessa toiminut jo tovin, mutta vielä kun saataisiin suihku niin jopas olisi luksusta. Pian pian.