Kuistin uusi elämä

 

Laudoitus on valmis. Nyt meillä on taas kuisti. Tai terassi, patio, veranta ja mitä näitä nyt on. En ole vielä oikein keksinyt, että mikä tämä tälläinen talon kyljessä oleva rakennelma on. 

Wikipedian mukaan ''kuisti on suomalaisissa puutaloissa pääovea suojaava rakennelma, joka on ollut myös omistajan aseman ja varallisuuden osoitin''. Suojaa se pääovea ja kulkua sisään, mutta ei nämä taida enää tänä päivänä kauheasti kertoa varallisuudesta. Terassi taas on samaisen tietopankin mukaan  rakennuksen jatke, jossa ei ole kattoa tai seiniä. Seiniä ei meillä ole, mutta on kaiteet ja kattokin tuossa on. Eli kutstuttakoon sitä nyt sitten kuistiksi.

Vanha betonikansi piikattiin ja lapioitiin myös sen alla oleva hiekkatäyttö pois. Oli selvää, että uutta valua tähän ei tehdä, mutta jouduttiin hieman käyttämään mielikuvitusta toteutusta mietittäessä. Ensimmäinen ongelma oli se, että tällä rakennelmalla on kivijalka ja itseäni arvellutti, kuinka hyvin puukannen päältä alle valuva vesi mahtaa haihtua umpinaisen kivijalan takaa, vaikka ylempänä olisikin kunnolla ilmarakoa. Tämän lisäksi kuistin alla on pieni huone kellaria (joskaan ei käytössä oleva), joten sadeveden pääsy sinne täytyi myös estää.

Erinäisten ideoiden jälkeen päädyimme tekemään terassin kannen alle ''huopakaton'', jossa on kunnolla kaatoa, että vesi ei pääse seisomaan seinän viereen (kuten edellisellä kuistilla) ja alle ei pääse satamaan kamalasti vettä. Katteen alle jäi kunnon ilmarako, jotta tuuletus pelaa ja myös terassilaudoituksen ja huopakatteen välissä on ilmarako. 

Kannessa materiaalina käytimme painekyllästettyä, vaikka se vähän riiteleekin ajatusmaalimaani vastaan vanhaa korjatessa. Päädyttiin kuitenkin siihen, sillä lautoja ei olisi ehtinyt enää esimaalata, jolloin raot olisi jääneet käsittelemättömiksi ja muutoinkin terassin maalaus/käsittely jää ensi kesään, joten pelkäsimme sen ehtivän pilkuttumaan sitä ennen. Tässä on kyllä katosta, mutta sataa siihen silti lunta sekä vettä. 

Kuistilta puuttuvat vielä pellit/listat seinän viereltä ja ulkopuolelta harva peitelaudoitus. Myös kaiteita täytyy korjata ja uusia, joten ihan valmista ei vielä ole. Pakko oli kuitenkin laittaa jo väliaika kuvia, kun on niin mahtava tunne kävellä tuossa. Ei tarvitse enää sisäänkään kulkea sivuovesta.

Korjaajan pahin painajainen

Vanhoja ja uudeampiakin taloja remontoineet tietävät varmaan jo otsikon perusteella mistä puhun. Jokaisen remonttia tekevän painajainen, eli lattiasieni, löytyi asustamasta talomme alta. Ensimmäisen vuorokauden ajan ajatukset olivat lähinnä, että tässä oli tämä, purkuun menee varmaan koko talo. Yritin etsiä tietoa aiheesta, mutta internetin ihmeellisessä maailmassakin tieto rajoittui lähinnä toteamuksiin, että ''joo-o, ikävä juttu'' ja ''hankala, muttei toki mahdoton, korjata''. Ei paljon rohkaissut.

Parin päivän päästä marssin kirjastoon hakemaan sen, mikä on ennenkin palauttanut maanpinnalle. Nimittäin Panu Kailan Talotohtori-kirjan. Niin ihanan realistisesti, ja turhaan dramatisoimatta, kirjoitettu teos, jossa myös oikeasti käytännön apuja. Lueskelin noin kymmenen kertaa läpi sivut lattiasienestä ja a) mietin, että tosi paljon huonomminkin voisi olla (kun katsoin kuvia joissa lattia oli romahtanut) ja b) ei tuo mikään maailman (tai talon) loppu ole.

Asiaa tutkittuamme on löytynyt useampi looginen syy ja selitys kasvuston muodostumiselle. Olihan noista luukuista aiemminkin katseltu sisään, mutta jotenkin tuo kyseinen kulma talosta oli jäänyt huomaamatta. Eteisen alla näky oli suoraan sanoen aika järkyttävä, työhuoneen alla hieman ikävä. Pienen pohdinnan jälkeen arvelimme vaurion johtuvan mm. muoveilla, matoilla ja kaikella muulla mahdollisella tukituista tuuletusluukuista, talon peittäneestä viidakosta, kylmillään olleesta talosta, tekemättömistä lumitöistä, betonisesta terassista (kaadoilla taloon päin), vähäisestä tuuletusaukkojen määrästä ja listaa voisi jatkaa varmaan loputtomiin.

Ulko-oven alla (terassia vasten)

Tilannehan tosiaan voisi olla vieläkin huonompi (vaikka ensimmäisenä päivänä ajattelin, että tästä ei voi enää asiat pahemmiksi muuttua) ja olisi ehkä jopa hieman ihme, ellei mitään vaurioita olisi. Kaikki tilannetta edistäneet seikat huomioon ottaen vaurio on yllättävän pienellä alueella ja yllättävän pieni. Lattiasieni kun tunnetaan siitä, että se saattaa nopeastikin romauttaa koko lattian. Meillä kasvustoa on vain lähinnä rossipohjan laudoitusta kannattelevissa alapohjan hirsissä sekä siitä nousseena hieman laudoituksessa. Mitään läpilahoja kohtia ei ole kuin yhdessä kohdassa.

Tässä sitä on nyt sitten punnittu, että mikä on ylikorjaamista ja mikä liian vähäistä korjaamista ja niin  edelleen. Tuntuisi typerältä purkaa talon lattiat, kun edes rossipohjan laudoitus ei ole lahonnut, ainoastaan hieman ottanut kipeää muutamasta kohdasta, mutta niissäkin kohdissa purut ovat kestäneet sisäpuolella.

Päädyimme nyt toistaiseksi siihen, että lattioihin vedetään ilmansulkupaperit (minimoidaan mahdollinen alapohjan ilman pääsy asuintiloihin), poistetaan lahot, poistetaan ja kuumennetaan vaurioituneet kohdat (jos muuten jollakin on hyviä vinkkejä millä kuumentaa tarpeeksi kuumaksi polttamatta taloa, niitä otetaan erittäin kiitollisena vastaan), tuetaan mahdolliset riskikohdat ja sekoitellaan booria vielä varmuuden vuoksi talon alla olevaan maaperään, vaikka se hiekkapitoista ja hyvin kuivaa ja kasvutonta vaikuttaakin olevan.

Lisäksi parannetaan alapohjan tuuletusta. Vaurio alueelle (jonka seinällä ei muuten ollut yhtään aukkoa!) tehtiin jo yksi hyvän kokoinen tuuletusaukko kivijalkaan. Katsotaan saadaanko enempää tehtyä. Myös viereiselle seinälle tehtiin jo alkua, että ilma pääsee liikkumaan, ja ympäri talon tutkaillaan miten saadaan tehostettua parhaamme mukaan.

Oma haasteensa tässä alapohjan korjaamisessa alhaalta päin on se, ettei meillä ole mitään kulkureittiä talon alle. Onneksi tuo mies on kapeaa tekoa ja on päässyt sisään tuuletusaukoista! Samalla talon alta on tyhjennetty mm. pari kissan luurankoa, lahoja laudanpätkiä jne.

Viihtyisä terassi

Aiemmin jo mainitsin, että olemme ruokailleet terassilla. Noh, se siitä idyllisestä tilanteesta sitten, yllä olevassa kuvassa näkyy viihtyisä kuistimme/terassimme tällä hetkellä. Betoni lähti purkuun ja tilalle tehdään puuta. Terassia tehdessä on sentään joku älykin välähdellyt, sillä valun ja hirsien väliin on tuossa näkyvällä seinänvierustalla laitettu kattohuopaa estämään kosteuden siirtymistä seinälle. Homma on siis melkein toiminut! Tai varmaan onkin toiminut, ennen kuin lumien sulamisvesi on ohjautunut ulko-ovea kohden (kulumisen myötä) kaatavalta terassilta sopivasti alahirsiin ja ruokkinut varmaan vielä lattiasientä omalta osaltaan.

Työhuoneen alla on hieman rihmastoja, mutta siellä puukin on suhteellisen hyvässä kunnossa, paikoittaista pintalahoa lukuunottamatta.

Pienenä loppukevennyksenä/-ihmetyksenä/-järkytyksenä (miten kukin tahtoo ajatella) kuva tilanteesta, kun kellarista löytyi ovi eteenpäin. Ajateltiin jos sieltä vaikka pääsisi talon alle, ettei tarvitsisi tuuletusluukusta ryömiä. Kiinni laitettu ovi revittiin auki ja takaa paljastui:

Juu. Ei päässyt talon alle, eikä mihinkään muuallekkaan. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Kokonainen kellarin huone täynnä sanomalehtiä! Ja päällä vähän lasivillaa sekä hiirten bilesotkuja. Kultainen seitkytluku, päivämääristä katsottuna. Varmaan ajateltu eristää tai jotain... Aina ei ihan voi ymmärtää.