Talvi tuloillaan

Tänä aamuna kun heräsimme, oli kuusiaita jo saanut valkoista päällensä. Maahanhan tuo ei jää, mutta muistuttaa kuitenkin talven jo lähestyvän kovaa vauhtia. 

Viime aikaiset remontin edistysaskeleet onkin tehty talven tuloa silmällä pitäen. Leivinuuni valmistui juuri parahiksi ennen pakkasia ja sitä nyt pikkuhiljaa on ruvettu varovasti lämmittelemään. Uunista puutuu vielä pinnoite, joten kerron uunista lisää sitten kun saan siitä varsinaisia valmis-kuvia.

Ikkunat on teippaamatta ja muutenkin niitä pitää vähän fiksailla. Näillä ilmoilla tulee esiin puutteet, kuten kuvassa näkyvän ikkunan huurtuminen ulomman ikkunan sisäpuolelta. Ongelma on varmaankin siinä, että ulkopuite on maalattu umpeen (niin sisä-, kuin ulkopuoleltakin) ja sisäpuite taas on aika väljä.

Keittiötä koitetaan väsätä valmiiksi, sillä grillikausi ja ulkona kokkailun mahdollisuudet alkavat olla ohi. Tällä hetkellä laitetaan lattiaa umpeen tuosta kohdasta, josta eristeet jouduttiin poistamaan ja lankut laittamaan vaihtoon vanhan viemärin vuodon takia. Keittiön remontista lisää heti kunhan saadaan hommia eteenpäin. 

Kerroinkin jo joskus aiemmin pintojen alta esiin tulleista yllätyksistä. Yksi ylläreistä oli pieni ikkuna, joka oli jätetty kiinteiden kaappien taakse keittiössä. Ensin ajattelimme, että laitamme ikkunan kokonaan umpeen, mutta tarkemmin mietittyäni ajattelin, että eihän tuollaista yksityiskohtaa voi poistaa. Etelä-Savon Rakennusperintöyhdistyksen Vanhoo Ossoo ''varaosamyymälästä'' löytyikin ihmeen kaupalla juuri sopiva pikkuikkuna yksilasisen ja heppoisen ikkunan tilalle. Ikkuna sai pintaansa valkoisen pellavaöljymaalin ja pääsi tärkeään tehtävään. Kyseisellä kohdalla lattiassa sekä katossa on maalaamattomat alueet, eli paikalla on ollut kiinteä komero myös aikojen alussa. Luultavasti ikkuna on ollut komeron sisällä, varmaankin ilmanvaihtoa ja viilennystä varten.

Eikä siinä vielä kaikki

Hieman aiemmin kerroin talostamme löytyneestä jokaisen taloa korjaavan pahimmasta painajaisesta, ja sitä se toisaalta kyllä olikin siinä mielessä, että ei paljoa enää hetkauta nämä uudet yllärit. Sehän oli tiedossa, että talon alimmissa hirsissä on hieman lahoa ja nyt alapohjasta löytyneen vaurion vuoksi myös tuo ensimmäisessä kuvassa näkyvä ulko-oven alunen oli selvillä. Ikävä yllätys oli, että lahoa jatkuu myös viereiselle seinälle.

Tästä siis purimme pois valetun terassin, joka kaatoi mukavasti seinään päin. Puhuttiin kyllä jo taloa ostaessa, että jos tuo valettu kulahtanut terassi ei ole vastaiselle seinälle mitään vaurioita aiheuttanut, niin olisi suuri ihme. Ja olihan se. Periaatteessa väliin laitettu kattohuovan tapainen materiaali oli ehkä suojannut seinää, mutta toisaalta myös varmistanut sen, ettei kosteus ollut päässyt haihtumaan sieltä pois. Tosin tuota hiekkatäyttöä oli tuohon kuvissa näkyviin ulkovuorauslautoihin asti, eli eipä nuo hirret muutenkaan ehkä olisi selvinneet.

Hirret eivät ole läpilahoja (paitsi ulko-oven alta), mutta täytyy nyt pohtia miten tätä lähdetään korjaamaan. Hiekan sisässä betonivalun alla oli myös vanhoja rossipohjan laudoitusta kannatelleita hirsiä, jotka oli ihan purua, ovathan ne olleetkin tuolla hiekan alla yli 70 vuotta. Tässä kohtaa on siis ollut joskus sisätilaa. Jotenkin surullisenkoomista on myös se, että se on ollut huonossa kunnossa 40-luvulla, minkä vuoksi se on purettu ja tehty tämä seinä sekä terassi/kuisti tilalle. Toisaalta tämä on taas iso todiste siitä, että mitä lähemmäksi nykypäivää on aina tultu, sitä huonommin on osattu rakentaa. 

Nyt sitten heilutellaan vielä lapiolla loppukin hiekka pois, paikataan seinät ja tehdään uudenlainen terassi tilalle. Ulkonäkö on tarkoitus säilyttää samana, mutta tällä kertaa ei valeta mitään.

Myös toinen ''ei voi olla totta'' -tilanne tuli saman päivän aikana, kun keittiön katosta alkoi tippua vettä. Siis sisäkatosta! Yläpuolella on kuitenkin vintti ja ihan ehjä katto. Siellä purujen seassa oli paisuntasäiliö, joka oli ruostunut puhki. Onneksi se oli todella pieni ''purnukka'', joten kovin laajaa vahinkoa se ei ollut päässyt aiheuttamaan.

Ja eikun korjaamaan!

Korjaajan pahin painajainen

Vanhoja ja uudeampiakin taloja remontoineet tietävät varmaan jo otsikon perusteella mistä puhun. Jokaisen remonttia tekevän painajainen, eli lattiasieni, löytyi asustamasta talomme alta. Ensimmäisen vuorokauden ajan ajatukset olivat lähinnä, että tässä oli tämä, purkuun menee varmaan koko talo. Yritin etsiä tietoa aiheesta, mutta internetin ihmeellisessä maailmassakin tieto rajoittui lähinnä toteamuksiin, että ''joo-o, ikävä juttu'' ja ''hankala, muttei toki mahdoton, korjata''. Ei paljon rohkaissut.

Parin päivän päästä marssin kirjastoon hakemaan sen, mikä on ennenkin palauttanut maanpinnalle. Nimittäin Panu Kailan Talotohtori-kirjan. Niin ihanan realistisesti, ja turhaan dramatisoimatta, kirjoitettu teos, jossa myös oikeasti käytännön apuja. Lueskelin noin kymmenen kertaa läpi sivut lattiasienestä ja a) mietin, että tosi paljon huonomminkin voisi olla (kun katsoin kuvia joissa lattia oli romahtanut) ja b) ei tuo mikään maailman (tai talon) loppu ole.

Asiaa tutkittuamme on löytynyt useampi looginen syy ja selitys kasvuston muodostumiselle. Olihan noista luukuista aiemminkin katseltu sisään, mutta jotenkin tuo kyseinen kulma talosta oli jäänyt huomaamatta. Eteisen alla näky oli suoraan sanoen aika järkyttävä, työhuoneen alla hieman ikävä. Pienen pohdinnan jälkeen arvelimme vaurion johtuvan mm. muoveilla, matoilla ja kaikella muulla mahdollisella tukituista tuuletusluukuista, talon peittäneestä viidakosta, kylmillään olleesta talosta, tekemättömistä lumitöistä, betonisesta terassista (kaadoilla taloon päin), vähäisestä tuuletusaukkojen määrästä ja listaa voisi jatkaa varmaan loputtomiin.

Ulko-oven alla (terassia vasten)

Tilannehan tosiaan voisi olla vieläkin huonompi (vaikka ensimmäisenä päivänä ajattelin, että tästä ei voi enää asiat pahemmiksi muuttua) ja olisi ehkä jopa hieman ihme, ellei mitään vaurioita olisi. Kaikki tilannetta edistäneet seikat huomioon ottaen vaurio on yllättävän pienellä alueella ja yllättävän pieni. Lattiasieni kun tunnetaan siitä, että se saattaa nopeastikin romauttaa koko lattian. Meillä kasvustoa on vain lähinnä rossipohjan laudoitusta kannattelevissa alapohjan hirsissä sekä siitä nousseena hieman laudoituksessa. Mitään läpilahoja kohtia ei ole kuin yhdessä kohdassa.

Tässä sitä on nyt sitten punnittu, että mikä on ylikorjaamista ja mikä liian vähäistä korjaamista ja niin  edelleen. Tuntuisi typerältä purkaa talon lattiat, kun edes rossipohjan laudoitus ei ole lahonnut, ainoastaan hieman ottanut kipeää muutamasta kohdasta, mutta niissäkin kohdissa purut ovat kestäneet sisäpuolella.

Päädyimme nyt toistaiseksi siihen, että lattioihin vedetään ilmansulkupaperit (minimoidaan mahdollinen alapohjan ilman pääsy asuintiloihin), poistetaan lahot, poistetaan ja kuumennetaan vaurioituneet kohdat (jos muuten jollakin on hyviä vinkkejä millä kuumentaa tarpeeksi kuumaksi polttamatta taloa, niitä otetaan erittäin kiitollisena vastaan), tuetaan mahdolliset riskikohdat ja sekoitellaan booria vielä varmuuden vuoksi talon alla olevaan maaperään, vaikka se hiekkapitoista ja hyvin kuivaa ja kasvutonta vaikuttaakin olevan.

Lisäksi parannetaan alapohjan tuuletusta. Vaurio alueelle (jonka seinällä ei muuten ollut yhtään aukkoa!) tehtiin jo yksi hyvän kokoinen tuuletusaukko kivijalkaan. Katsotaan saadaanko enempää tehtyä. Myös viereiselle seinälle tehtiin jo alkua, että ilma pääsee liikkumaan, ja ympäri talon tutkaillaan miten saadaan tehostettua parhaamme mukaan.

Oma haasteensa tässä alapohjan korjaamisessa alhaalta päin on se, ettei meillä ole mitään kulkureittiä talon alle. Onneksi tuo mies on kapeaa tekoa ja on päässyt sisään tuuletusaukoista! Samalla talon alta on tyhjennetty mm. pari kissan luurankoa, lahoja laudanpätkiä jne.

Viihtyisä terassi

Aiemmin jo mainitsin, että olemme ruokailleet terassilla. Noh, se siitä idyllisestä tilanteesta sitten, yllä olevassa kuvassa näkyy viihtyisä kuistimme/terassimme tällä hetkellä. Betoni lähti purkuun ja tilalle tehdään puuta. Terassia tehdessä on sentään joku älykin välähdellyt, sillä valun ja hirsien väliin on tuossa näkyvällä seinänvierustalla laitettu kattohuopaa estämään kosteuden siirtymistä seinälle. Homma on siis melkein toiminut! Tai varmaan onkin toiminut, ennen kuin lumien sulamisvesi on ohjautunut ulko-ovea kohden (kulumisen myötä) kaatavalta terassilta sopivasti alahirsiin ja ruokkinut varmaan vielä lattiasientä omalta osaltaan.

Työhuoneen alla on hieman rihmastoja, mutta siellä puukin on suhteellisen hyvässä kunnossa, paikoittaista pintalahoa lukuunottamatta.

Pienenä loppukevennyksenä/-ihmetyksenä/-järkytyksenä (miten kukin tahtoo ajatella) kuva tilanteesta, kun kellarista löytyi ovi eteenpäin. Ajateltiin jos sieltä vaikka pääsisi talon alle, ettei tarvitsisi tuuletusluukusta ryömiä. Kiinni laitettu ovi revittiin auki ja takaa paljastui:

Juu. Ei päässyt talon alle, eikä mihinkään muuallekkaan. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Kokonainen kellarin huone täynnä sanomalehtiä! Ja päällä vähän lasivillaa sekä hiirten bilesotkuja. Kultainen seitkytluku, päivämääristä katsottuna. Varmaan ajateltu eristää tai jotain... Aina ei ihan voi ymmärtää.

Rapsutusta

 

Olen nähnyt mielessäni pienen pöydän, jota voi hyödyntää lisäapuna ruokailussa ja ruokaa laittaessa ja jonka päälle voi poimia kesällä niittykukkia maljakkoon. Sopiva pöytä löytyi omalta vintiltä, mutta koska tuollainen kuolleentipunkeltainen ei kuulu suosikki väreihini, tein taas treffit ystävieni kuumailmapuhaltimen ja siklin kanssa. Nopeasti irtoaa maali! Tuo on jopa vähän terapeuttista hommaa, ihan unohtuu rapsuttelemaan. Pöytä kannettiin tänään vintistä, tarkoituksena katsoa onko siitä mihinkään, ja heti piti jo päästä rapsuttamaan.

Löytöjä, osa 1

Otsikko piti kirjata maininnalla ''osa 1'', koska en usko yllättävien ratkaisujen jäävän tähän. Eikä nämä olleet ensimmäisetkään, mutta harvat taltioidut. Moniakaan remontti-/rakennusratkaisuja ei enää edes pane merkille, kun on jo tottunut että mistä vain voi löytyä mitä vain.

Tässä pari hyvää esimerkkiä omintakeisista ratkaisuista. Ylemmässä kuvassa näkyy keittiön yksilasinen pikkuikkuna, jonka olemassaolosta en edes ollut tietoinen, ennenkuin minulle mainittiin, että tuossa kohtaa on ikkuna. Kun keittiön hutera komero purettiin pois, ajatuksena tehdä vankempi komero tilalle, kaapin takaa todella paljastui pieni ikkuna. Ikkunaa vasten olleet villat olivat mustuneet ikävästi, joten arvelin myös ikkunan ympäryksen olevan laho. Toisin kävi, nimittäin hirret olivat täysin siloiset. 

Toisen kuvan komero on makuuhuoneen vaatekaappi/-huone. Vasemmassa päädyssä on ovi, mutta tapettien alta löytyi myös toinen. Jossakin vaiheessa on ollut ilmeisen tärkeää saada ovi päätyyn, kun vanha ovi oli tapetoitu piiloon. Komeron yläreunaa kiertävät ilmeisen vanhat listat, joten olen pohtinut, että kuinkahan tyypillinen tällainen komero on kauan aikaa sitten ollut. Olin kuvitellut, että esimerkiksi vaatteita säilytettiin vain irrallisissa vaatekomeroissa. 

Muita löytöjä on ollut myös mm. pönttöuunin saumakohta lattiassa ja lautaseinä keskellä hirsitaloa, jonka esiin kaivuun myötä hoksasimme, että työhuoneemme ja makuuhuoneemme ovat olleet aiemmin yhtenäistä salia. Harmillista vain on, että huoneen kahtiajaon yhteydessä on ilmeisesti myös takka/takat jouduttu purkamaan.