Valmis kylpyhuone

Ennen: 

Jälkeen:

Saanen esititellä vihdoinkin jotain valmista. Tai no, valmista ja valmista, listathan ne vielä puuttuu, mutta eikös se vähän kuulu asiaan. Tässä siis valmis kylpyhuoneemme!

Ihan ensinnäkin täytyy sanoa: panoraamakuva piti huonosta laadustaan huolimatta laittaa näkyville, sillä siitä voi nähdä minkä kokoinen kylppärimme on (vajaat neljä neliötä). Tuossa samaisessa kopperossahan oli talon ostaessamme noiden toimintojen lisäksi sauna, kuten ''Ennen''-kuvasta näkyy! Uskokaa tai älkää. Tosin en meinaa enää itsekään sitä uskoa. Ainoa pohjan muutos on se, että ovi tuli aiemmin tuolta vinolta seinältä, joka on pöntön ja suihkun välissä. Nykyisellä paikallaan oviaukko on tosin ollutkin ihan alunperin.

Kylppäri rakennettiin entiselle paikalleen ja koolattiin irti hirsiseinästä, ikäänkuin erilliseksi kopiksi talon sisälle. Lattiaan laitettiin ekovilla, vaneri, gyproc, 5 cm valu raudoitusverkolla, sähköinen lattialämmitys, vesieriste ja laatoitus. Seiniin tuli ekovillat, gyproc levyt, vesieriste ja laatoitus.

Viemäri menee entiseen tapaansa lattian alla, missä se on 50-luvulta asti kulkenut, tosin kaikeksi onneksi hyvin lyhyellä matkalla keittiön, vessan ja ulosviennin läheisten sijaintien vuoksi. Putket vedettiin pintavetona kylpyhuoneelle asti, kuten olivat menneet aiemminkin.

Kun lähdimme kylpyhuoneen pintoja suunnittelemaan, varmaa oli se, että halusin kuusikulmaista lattiaan ja tiililadontaa seiniin. Lopulta päädyimme Pukkilan mustaan kuusikulmaiseen laattaan lattiassa, mustalla saumattuna. Todellisuudessahan tuo musta saumausaine ei kuivuttuaan ole mustaa nähnytkään, vaan on enemmänkin harmaa. Laatat ovat kauniita, mutta laatu oli hintaan nähden yllättävän epätasainen. Laattojen lasitteet olivat mm. vähän miten sattuu ja reunat paikoittain todella teräviä. Seiniin oli tarkoituksena laittaa pienempää laattaa, mutta lopulta tulikin sitten isompaa valkoista valkoisella saumattuna. Katossa pintana on sormipaneeli, joka on käsitelty Osmon värittömällä vahalla.

Kalusteina Oraksen perus suihku ja Gustavsbergin wc-pönttö, lopuissa luotimmekin Ikeaan. Ikeasta ovat siis kaikki muu, pyykinpesukonetta ja pyyhekoukkua lukuunottamatta. Toki myös sähkötarvikkeet ovat muualta. 

Tyylillisesti kylpyhuoneessa emme halunneet lähteä mukailemaan vanhan talon muuta ilmettä. Kun vuonna 1900 valmistuneen talon alkuperäisasua on mahdotonta jäljitellä kylppärissä, laitettiin sitten rohkealla kädellä siitä mistä tykättiin, vaikka modernia onkin. Vanhan tyylinen olisi tuntunut liian feikiltä. Myös sähkötarvikkeet ovat tuollaisia moderneja, vaikka muualla talossa tullaankin näkemään vanhemman tyylisiä valokytkimiä ja pistorasioita.

Vanhojen ovien uusi elämä

Viikonloppuna kävimme hakemassa täydennystä ovikokoelmaamme, kun tutussa paikassa ollaan purkamassa vanhaa taloa. Haimme kuvassa näkyvän komeron oven, jonka olisi määrä tulla makuuhuoneen vaatekomeroon seitkytluvun oven tilalle.

Marjamäessä on ja tulee olemaan aika kirjava kokoelma ovia. Kaikki peiliovia, mutta hyvin erilaisia. Tavallisimmat huoneiden ovet ovat samanlaisia, mutta muuten löytyy monen näköistä. Historiaa sekin. Talosta on löytynyt myös paljon käytöstä poistuneita ovia, mm. isot komeat lasilla varustetut pariovet sekä erinäisiä yksittäisiä peiliovia. Yhdestäkään ei ole tietoa, missä ne ovat aiemmin olleet. Ainakaan seinien hirsipinnoista ei ole vielä löytynyt vinkkejä vanhojen ovien siainteihin. Alla oleva ovi löytyi vintiltä ja pääsee kylpyhuoneen oveksi. Aiemmassa kylpyhuoneessa oli uuden aikainen ovi, mutta mielestäni se oli ruma ja riiteli ikävästi talossa olevien muiden ovien kanssa.

Vanhan talon remontissa haasteita tuo vanhan kunnioittaminen ja siihen sopivat menetelmät. Toisaalta se tuo myös suuren mielenkiinnon remontointiin. Täytyy kyllä myöntää, että välillä on kuitenkin mukavaa esimerkiksi tarttua naulaimeen vasaran sijaan. Kuumailmapuhallin on tänään ollut oikea aarre. Yritin ensin pelkkää sikliä ja hiomapaperia käyttäen puhdistaa halkeilevaa maalia vanhasta komeronovesta, kunnes kokeilin puhallinta. Miten helppoa ja mukavaa! Kuumailmapuhaltimella puhaltamalla ja lastalla työntämällä maali irtoaa kuin itsestään. Kuin pienenä pilkkana tähän uudenaikaisen menetelmän ihannointiin meiltä meni kesken homman sähköt! Ei auttanut muu kuin siirtyä lämmittelemään puuhellaa ja unohtaa hetkeksi sähkötyökalut.

                           

Välillä niitä vanhojakin työkaluja täytyy (saa) kuitenkin käyttää. Alla pari kuvaa tämän illan työvälineistä. Hauskinta on, että kuvassa näkyvä höylä on Marjamäen työkaluvalikoimasta!

Loppuun vielä niin innokas, mutta niin väsynyt apuri: