Näytetään tekstit, joissa on tunniste vanhan kierrätys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vanhan kierrätys. Näytä kaikki tekstit

15.11.2015

Talvi tuloillaan







Tänä aamuna kun heräsimme, oli kuusiaita jo saanut valkoista päällensä. Maahanhan tuo ei jää, mutta muistuttaa kuitenkin talven jo lähestyvän kovaa vauhtia. 

Viime aikaiset remontin edistysaskeleet onkin tehty talven tuloa silmällä pitäen. Leivinuuni valmistui juuri parahiksi ennen pakkasia ja sitä nyt pikkuhiljaa on ruvettu varovasti lämmittelemään. Uunista puutuu vielä pinnoite, joten kerron uunista lisää sitten kun saan siitä varsinaisia valmis-kuvia.

Ikkunat on teippaamatta ja muutenkin niitä pitää vähän fiksailla. Näillä ilmoilla tulee esiin puutteet, kuten kuvassa näkyvän ikkunan huurtuminen ulomman ikkunan sisäpuolelta. Ongelma on varmaankin siinä, että ulkopuite on maalattu umpeen (niin sisä-, kuin ulkopuoleltakin) ja sisäpuite taas on aika väljä.

Keittiötä koitetaan väsätä valmiiksi, sillä grillikausi ja ulkona kokkailun mahdollisuudet alkavat olla ohi. Tällä hetkellä laitetaan lattiaa umpeen tuosta kohdasta, josta eristeet jouduttiin poistamaan ja lankut laittamaan vaihtoon vanhan viemärin vuodon takia. Keittiön remontista lisää heti kunhan saadaan hommia eteenpäin. 

Kerroinkin jo joskus aiemmin pintojen alta esiin tulleista yllätyksistä. Yksi ylläreistä oli pieni ikkuna, joka oli jätetty kiinteiden kaappien taakse keittiössä. Ensin ajattelimme, että laitamme ikkunan kokonaan umpeen, mutta tarkemmin mietittyäni ajattelin, että eihän tuollaista yksityiskohtaa voi poistaa. Etelä-Savon Rakennusperintöyhdistyksen Vanhoo Ossoo ''varaosamyymälästä'' löytyikin ihmeen kaupalla juuri sopiva pikkuikkuna yksilasisen ja heppoisen ikkunan tilalle. Ikkuna sai pintaansa valkoisen pellavaöljymaalin ja pääsi tärkeään tehtävään. Kyseisellä kohdalla lattiassa sekä katossa on maalaamattomat alueet, eli paikalla on ollut kiinteä komero myös aikojen alussa. Luultavasti ikkuna on ollut komeron sisällä, varmaankin ilmanvaihtoa ja viilennystä varten.

17.5.2015

Kohti valmiimpaa makuukamaria

Makuuhuone nyt
Aiemmassa julkaisussa esiintynyt kierrätetty komeronovi paikoillaan 
Toisen komeron ovet saivat jatkumon seinälinjan kanssa, eli helmipaneelia niskaan
Entinen patterin alunen, nyt paikattu seinä ja ekovillalla paikattu lattianalusen purutila
Työn alla oleva huone on edelleen makkari, eli näkyvissä töissä ei ole kovinkaan vauhdilla edetty. Kaikki remonttihommat ollaan tehty itse talkoovoimat apunamme, joten töiden ja opiskelun ohessa homma ei tietenkään etene turhan nopeasti.

Makuuhuoneessa hommaa on hidastanut myös se, kun ollaan arvottu ja pohdittu kuinka remontteja toteutetaan. Makuuhuoneen remonttihan eteni purkamisen jälkeen katon maalaamisella. Sen jälkeen maalattiin seiniin tulevat helmiponttipaneelit kerran maassa, johon oman haasteensa toi paneelien pituus ja niitähän ei tietenkään voitu pätkiä, kun huonekorkeutta on parhaimmillaan 3,3 metriä. Tämän jälkeen paneelit laitettiin seiniin ja maalattiin jopa kolme kertaa seinällä, eli yhteensä neljästi! 
Maalinahan meillä oli Uulan into -maali. Mukavaa maalia maalata, mutta ei kovin peittävää kun ohuilla kerroksilla täytyy vedellä.

Makuuhuoneen seinähirret olivat pääpiirteittäin aika hyväkuntoiset. Yhden ikkunan alta poistettiin pieni palanen lahoa, jota ei ollut aiempi korjaaja vaihtanut joskus monia monia vuosikymmeniä sitten muuta osaa ikkunanalusesta korjatessaan. Toiselta seinältä korjattiin yksi pieni suikale, vaikka sekin oli täysin kuiva, mutta tehdäänpä nyt ainakin huolella. Se oli luultavasti vesipatterin tekosia, kun oli patterin alareunan kohdalla. En tiedä onko syynä ollut lämpötilan rajut erot lattianrajan ja patterin välillä vai onko välillä jäätynyt ja sitten taas sulanut vesipatteri fuskannut.

Kuten ylimmästä kuvasta voi huomata, meillä on ehjää seinäpintaa, jei! Toki siitä puuttuu vielä mahdollinen makulatuuripaperi, kuittinauhat sekä itse tapetti ja makuuhuoneesta puuttuu vielä listoja, mutta silti on huippua kun tulee välillä valmiimpaa pintaa!

8.4.2015

Vanhojen ovien uusi elämä

Viikonloppuna kävimme hakemassa täydennystä ovikokoelmaamme, kun tutussa paikassa ollaan purkamassa vanhaa taloa. Haimme kuvassa näkyvän komeron oven, jonka olisi määrä tulla makuuhuoneen vaatekomeroon seitkytluvun oven tilalle.


Marjamäessä on ja tulee olemaan aika kirjava kokoelma ovia. Kaikki peiliovia, mutta hyvin erilaisia. Tavallisimmat huoneiden ovet ovat samanlaisia, mutta muuten löytyy monen näköistä. Historiaa sekin. Talosta on löytynyt myös paljon käytöstä poistuneita ovia, mm. isot komeat lasilla varustetut pariovet sekä erinäisiä yksittäisiä peiliovia. Yhdestäkään ei ole tietoa, missä ne ovat aiemmin olleet. Ainakaan seinien hirsipinnoista ei ole vielä löytynyt vinkkejä vanhojen ovien siainteihin. Alla oleva ovi löytyi vintiltä ja pääsee kylpyhuoneen oveksi. Aiemmassa kylpyhuoneessa oli uuden aikainen ovi, mutta mielestäni se oli ruma ja riiteli ikävästi talossa olevien muiden ovien kanssa.


Vanhan talon remontissa haasteita tuo vanhan kunnioittaminen ja siihen sopivat menetelmät. Toisaalta se tuo myös suuren mielenkiinnon remontointiin. Täytyy kyllä myöntää, että välillä on kuitenkin mukavaa esimerkiksi tarttua naulaimeen vasaran sijaan. Kuumailmapuhallin on tänään ollut oikea aarre. Yritin ensin pelkkää sikliä ja hiomapaperia käyttäen puhdistaa halkeilevaa maalia vanhasta komeronovesta, kunnes kokeilin puhallinta. Miten helppoa ja mukavaa! Kuumailmapuhaltimella puhaltamalla ja lastalla työntämällä maali irtoaa kuin itsestään. Kuin pienenä pilkkana tähän uudenaikaisen menetelmän ihannointiin meiltä meni kesken homman sähköt! Ei auttanut muu kuin siirtyä lämmittelemään puuhellaa ja unohtaa hetkeksi sähkötyökalut.

                           

Välillä niitä vanhojakin työkaluja täytyy (saa) kuitenkin käyttää. Alla pari kuvaa tämän illan työvälineistä. Hauskinta on, että kuvassa näkyvä höylä on Marjamäen työkaluvalikoimasta!



Loppuun vielä niin innokas, mutta niin väsynyt apuri: