Uuteen vuoteen

Joulu on juhlittu Marjamäessä ja paluu arkeen on koittanut. Suhteellisen tuoreita vanhan talon asukkeja ei säänhaltija ole kyllä päästänyt helpolla.

Pakkaspäivinä voi viihdyttää itseään penkomalla vintin kätköjä

Lämpömittari näyttää ulkona -31°C, autot hyytyvät ja tupa on turhankin viileä. Viikonloppuna ilmalämpöpumppu totesi pakkasen liian kovaksi ja lakkasi hetkellisesti toimimasta. Tämän seurauksena tuvassa oli aamulla lämmintä +7°C. Sulakkeet eivät tahdo kestää tarvittavaa kuormitusta, kun kaikki sähköiset lämmitysapurit on otettu käyttöön. Lampaiden vesi ei kestä sulana ja putketkin otti ja jäätyi. Nyt on sulanapitokaapelit asennettu putkiin, joten eiköhän tämä tästä. Tänä aamuna oli sisälämpötilakin ennätykselliset +20°C. Mutta en valita!

Ikkunateipit jäi syksyn kiireissä laittamatta, mutta maalarinteippi pelastaa ensihätään. Auttoi kummasti, että ei veto viuhdo hiuksissä yöllä.

Iso vetämättömyyteen vaikuttava tekijä oli lattian paikkauksen viimeistely: reunan kapea lankku puuttui aiemmin kokonaan.

Tältä näyttää Marjameän keittiö tällä hetkellä Uuni kun on tällä hetkellä ainoa valmis kohta, on siitä lähinnä tullut laitettua kuvamateriaalia. 

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, rotan työnjälki keittiöstä purettujen kiinteiden ruokakomeroiden takaa. Matohäntä on ilmeisesti pyrkinyt ruoka-apajilta ulkoilmaan. On tosin jopa rotalta tainnut loppua sisukkuus kesken.

Keittiön lisäksi meillä on käytössä vain makuuhuone ja kylpyhuone, sekä näiden lisäksi plussan puolella on pidettävä olohuone vesiputkien vuoksi. Luultavasti myös tulevaisuudessa täytyy laittaa pari ''turhinta'' huonetta kylmilleen, mikäli pakkaset kipuavat samoihin lukemiin kuin nyt. Toivotaan, että pakkaset hieman lauhtuisivat, jotta jäisi talon lämmitykseltä aikaa myös talon korjailuun!

Uuni talon tapaan

Uuni projektimme lähti tästä. Jo taloa katsellessamme pohdimme, että kunnon leivinuuni on tällaiseen vanhaan taloon kyllä saatava ja sellainen tässä paikalla on luultavimmin joskus ollutkin. Ostaessamme talon kyseisellä kohdalla keittiön nurkassa oli kuitenkin öljykattila, lämminvesivaraaja jne.

Ensin piti purkaa ja roudata ulos kaikki nuo rumat rotiskot ja sen jälkeen alkoi pohjien putsaus ja piikkaaminen sekä uunin suunnittelu.

Yllä olevassa kuvassa alkaa vihdoin olemaan jotakin toivoa valmiista uunista, kun pohjat on valettu.

Ja tältä kyseisellä paikalla näyttää tänään. Uuni on valmis ja ympäristöönkin on saatu lankut paikoilleen.

Uuni on juuri sellainen, kuin toivoimme ja olemme jo ehtineet kokkailemaankin siinä kaikenlaista. Myös uunin yksityiskohdat ovat valtavan kauniita, kuten yllä olevista kuvista voi nähdä. Hella-leivinuuni onkin yksi niitä harvoja kohtia, joita emme itse voineet toteuttaa.

I Joulumme Marjamäellä

Niin ne vaan päivät vierii ja parin kuukauden päästä tulee jo kuluneeksi vuosi siitä, kun astelimme ensimmäistä kertaa Marjamäkeen. Ensimmäistä kertaa ajaessamme tänne oli ulkona reilusti pakkasta, oli pimeää, korkeat hanget ja jäähuurteiset puut kimmelsivät talon ympärillä. Tällä hetkellä ulkona ei ole tietoakaan tuosta huumaavasta maisemasta, mutta olemme yrittäneet virittäytyä joulutunnelmiin laittamalla esille muutamia perinteisiä joulukoristeita. Emme ole koskaan omistaneetkaan mitään kovin kimmeltäviä ja moderneja koristeita ja perinteiset koristeemme sopivat tänne täydellisesti. 

Kuvissa näkyy kuitenkin rakkaalta ystävältäni tänä vuonna saamamme kranssi sekä talon perintöä olevat olkipukit.

Rauhallista joulunaikaa niin vanhojen talojen asukkaille, kuin muillekin meitä seuraileville!

Talvi tuloillaan

Tänä aamuna kun heräsimme, oli kuusiaita jo saanut valkoista päällensä. Maahanhan tuo ei jää, mutta muistuttaa kuitenkin talven jo lähestyvän kovaa vauhtia. 

Viime aikaiset remontin edistysaskeleet onkin tehty talven tuloa silmällä pitäen. Leivinuuni valmistui juuri parahiksi ennen pakkasia ja sitä nyt pikkuhiljaa on ruvettu varovasti lämmittelemään. Uunista puutuu vielä pinnoite, joten kerron uunista lisää sitten kun saan siitä varsinaisia valmis-kuvia.

Ikkunat on teippaamatta ja muutenkin niitä pitää vähän fiksailla. Näillä ilmoilla tulee esiin puutteet, kuten kuvassa näkyvän ikkunan huurtuminen ulomman ikkunan sisäpuolelta. Ongelma on varmaankin siinä, että ulkopuite on maalattu umpeen (niin sisä-, kuin ulkopuoleltakin) ja sisäpuite taas on aika väljä.

Keittiötä koitetaan väsätä valmiiksi, sillä grillikausi ja ulkona kokkailun mahdollisuudet alkavat olla ohi. Tällä hetkellä laitetaan lattiaa umpeen tuosta kohdasta, josta eristeet jouduttiin poistamaan ja lankut laittamaan vaihtoon vanhan viemärin vuodon takia. Keittiön remontista lisää heti kunhan saadaan hommia eteenpäin. 

Kerroinkin jo joskus aiemmin pintojen alta esiin tulleista yllätyksistä. Yksi ylläreistä oli pieni ikkuna, joka oli jätetty kiinteiden kaappien taakse keittiössä. Ensin ajattelimme, että laitamme ikkunan kokonaan umpeen, mutta tarkemmin mietittyäni ajattelin, että eihän tuollaista yksityiskohtaa voi poistaa. Etelä-Savon Rakennusperintöyhdistyksen Vanhoo Ossoo ''varaosamyymälästä'' löytyikin ihmeen kaupalla juuri sopiva pikkuikkuna yksilasisen ja heppoisen ikkunan tilalle. Ikkuna sai pintaansa valkoisen pellavaöljymaalin ja pääsi tärkeään tehtävään. Kyseisellä kohdalla lattiassa sekä katossa on maalaamattomat alueet, eli paikalla on ollut kiinteä komero myös aikojen alussa. Luultavasti ikkuna on ollut komeron sisällä, varmaankin ilmanvaihtoa ja viilennystä varten.

Kuistin uusi elämä

 

Laudoitus on valmis. Nyt meillä on taas kuisti. Tai terassi, patio, veranta ja mitä näitä nyt on. En ole vielä oikein keksinyt, että mikä tämä tälläinen talon kyljessä oleva rakennelma on. 

Wikipedian mukaan ''kuisti on suomalaisissa puutaloissa pääovea suojaava rakennelma, joka on ollut myös omistajan aseman ja varallisuuden osoitin''. Suojaa se pääovea ja kulkua sisään, mutta ei nämä taida enää tänä päivänä kauheasti kertoa varallisuudesta. Terassi taas on samaisen tietopankin mukaan  rakennuksen jatke, jossa ei ole kattoa tai seiniä. Seiniä ei meillä ole, mutta on kaiteet ja kattokin tuossa on. Eli kutstuttakoon sitä nyt sitten kuistiksi.

Vanha betonikansi piikattiin ja lapioitiin myös sen alla oleva hiekkatäyttö pois. Oli selvää, että uutta valua tähän ei tehdä, mutta jouduttiin hieman käyttämään mielikuvitusta toteutusta mietittäessä. Ensimmäinen ongelma oli se, että tällä rakennelmalla on kivijalka ja itseäni arvellutti, kuinka hyvin puukannen päältä alle valuva vesi mahtaa haihtua umpinaisen kivijalan takaa, vaikka ylempänä olisikin kunnolla ilmarakoa. Tämän lisäksi kuistin alla on pieni huone kellaria (joskaan ei käytössä oleva), joten sadeveden pääsy sinne täytyi myös estää.

Erinäisten ideoiden jälkeen päädyimme tekemään terassin kannen alle ''huopakaton'', jossa on kunnolla kaatoa, että vesi ei pääse seisomaan seinän viereen (kuten edellisellä kuistilla) ja alle ei pääse satamaan kamalasti vettä. Katteen alle jäi kunnon ilmarako, jotta tuuletus pelaa ja myös terassilaudoituksen ja huopakatteen välissä on ilmarako. 

Kannessa materiaalina käytimme painekyllästettyä, vaikka se vähän riiteleekin ajatusmaalimaani vastaan vanhaa korjatessa. Päädyttiin kuitenkin siihen, sillä lautoja ei olisi ehtinyt enää esimaalata, jolloin raot olisi jääneet käsittelemättömiksi ja muutoinkin terassin maalaus/käsittely jää ensi kesään, joten pelkäsimme sen ehtivän pilkuttumaan sitä ennen. Tässä on kyllä katosta, mutta sataa siihen silti lunta sekä vettä. 

Kuistilta puuttuvat vielä pellit/listat seinän viereltä ja ulkopuolelta harva peitelaudoitus. Myös kaiteita täytyy korjata ja uusia, joten ihan valmista ei vielä ole. Pakko oli kuitenkin laittaa jo väliaika kuvia, kun on niin mahtava tunne kävellä tuossa. Ei tarvitse enää sisäänkään kulkea sivuovesta.

Pikkuhiljaa

Kerroin aiemmin postauksissa Korjaajan pahin painajainen ja Eikä siinä vielä kaikki murheenkryynistämme, eli terassista. Suurin murheenkryynihän tietenkin oli lattiasieni, mutta oikeastaan tämä kuisti on ollut kaiken pahan alku ja juuri. Kuisti haluttiin tietenkin säilyttää, sillä onhan se siinä ollut nelkytluvulta saakka, mutta se täytyi purkaa ihan alkutekijöihinsä.

Eikä siinä vielä kaikki -postauksessa kerroin myös siitä, kuinka betonikuisti oli valuttanut ikävästi vettä myös pidemmälle ulkoseinälle tuon oven alusen lisäksi. Kauhulla odotin, että minkälainen määrä hirsiä siitä menee vaihtoon. Onneksi hätiköin turhaan, sillä seinän korjaamiseksi riitti vain hirsien pintakerroksen poistaminen, sillä laho ei onneksi ylettynyt kovin syvälle. Ylemmässä kuvassa näkyy moottorisahalla veistellyt hirret.

Kuistin säilyttäminen/uudelleen rakentaminen vaati paljon mielikuvitusta ja erikoisia ratkaisuja (kuten alemmasta kuvasta voi jo ennustella), mutta siitä lisää myöhemmin, kunhan saadaan laudoitus kokonaan paikoilleen. Paljoa ei enää puutu.

Värien sirkusta

Pieniä väritunnelmia makuuhuoneestamme. Harmonisen vaaleansini-harmaan sijaan siellä on nyt pienoinen sirkus. Lattia oli ajatus maalata ihan vaalean harmaalla, mutta kun ainoa asuttavaksi saatu huone on tällä hetkellä tämä, joutui lattian maalaamista siirtämään hamaan tulevaisuuteen. Ja nämä sitten on aina näitä noidankehiä, sillä en sitten viitsinyt maalta noita jalkalistojakaan, kun ne joutuu kuitenkin vielä irroittamaan lattiaa maalatessa. 

Kun jalkalistojen kuvaa katsoo oikein tarkkaan, voi huomata että eri seinillä on vielä kaiken lisäksi eriväristä listaa. Pari makuuhuoneen listaa katkesi irroittaessa, joten otettiin toisesta huoneesta vastaavaa listaa, jotta saadaan edes johonkin huoneeseen sitä säästettyä. Nyt on sitten punainen lattia, kahden väristä virheää listoissa ja seinät vielä jotain ihan muuta. Näissä vanhan ajan sävyissä on kyllä se metka puoli, että ne kaikki sointuvat aika mukavasti toisiinsa (ainakin kun silmä alkaa tottua). Eihän sitä tiedä, jos tuo punainen lattia saakin loppujen lopuksi jäädä. Tämä on ikäväkyllä ainoa huone jossa alkuperäisen lattian maalipinnan voisi periaatteessa säilyttää, kun täällä lankkuja ei ole veistelty kovalevyjä asennettasessa. 

Viimeisessä kuvassa näkyy vaatehuoneen katto. Siellä on lattialankutkin maalaamattomat ja katto vanhempaa mallia. Keittiössä on ollut tuollainen katto niin, että myös lista on ruskea. Makuuhuoneessa on näköjään ollut tuollainen vihertäväksi maalattu kattolista. Olen tässä pohtinut, että millähän nuo kattopanelit on oikein alunperin käsitelty, kun ovat tuollaiset ruskeat? Öljymaali niiden päälle on jokatapuksessa hyvin tarttunut, kun katot ovat tätä nykyä (ja ovat varmaan nelkytluvulta saakka olleet) valkoiset.

On kyllä armotonta nuo lähikuvat ja salaman käyttö (ei vielä sähköjä vaatehuoneessa), kun kaikki näyttää karmean likaiselta! Tosin pölyistä täällä kyllä onkin, kun remontin keskellä eletään.