Korjaajan pahin painajainen

Vanhoja ja uudeampiakin taloja remontoineet tietävät varmaan jo otsikon perusteella mistä puhun. Jokaisen remonttia tekevän painajainen, eli lattiasieni, löytyi asustamasta talomme alta. Ensimmäisen vuorokauden ajan ajatukset olivat lähinnä, että tässä oli tämä, purkuun menee varmaan koko talo. Yritin etsiä tietoa aiheesta, mutta internetin ihmeellisessä maailmassakin tieto rajoittui lähinnä toteamuksiin, että ''joo-o, ikävä juttu'' ja ''hankala, muttei toki mahdoton, korjata''. Ei paljon rohkaissut.

Parin päivän päästä marssin kirjastoon hakemaan sen, mikä on ennenkin palauttanut maanpinnalle. Nimittäin Panu Kailan Talotohtori-kirjan. Niin ihanan realistisesti, ja turhaan dramatisoimatta, kirjoitettu teos, jossa myös oikeasti käytännön apuja. Lueskelin noin kymmenen kertaa läpi sivut lattiasienestä ja a) mietin, että tosi paljon huonomminkin voisi olla (kun katsoin kuvia joissa lattia oli romahtanut) ja b) ei tuo mikään maailman (tai talon) loppu ole.

Asiaa tutkittuamme on löytynyt useampi looginen syy ja selitys kasvuston muodostumiselle. Olihan noista luukuista aiemminkin katseltu sisään, mutta jotenkin tuo kyseinen kulma talosta oli jäänyt huomaamatta. Eteisen alla näky oli suoraan sanoen aika järkyttävä, työhuoneen alla hieman ikävä. Pienen pohdinnan jälkeen arvelimme vaurion johtuvan mm. muoveilla, matoilla ja kaikella muulla mahdollisella tukituista tuuletusluukuista, talon peittäneestä viidakosta, kylmillään olleesta talosta, tekemättömistä lumitöistä, betonisesta terassista (kaadoilla taloon päin), vähäisestä tuuletusaukkojen määrästä ja listaa voisi jatkaa varmaan loputtomiin.

Ulko-oven alla (terassia vasten)

Tilannehan tosiaan voisi olla vieläkin huonompi (vaikka ensimmäisenä päivänä ajattelin, että tästä ei voi enää asiat pahemmiksi muuttua) ja olisi ehkä jopa hieman ihme, ellei mitään vaurioita olisi. Kaikki tilannetta edistäneet seikat huomioon ottaen vaurio on yllättävän pienellä alueella ja yllättävän pieni. Lattiasieni kun tunnetaan siitä, että se saattaa nopeastikin romauttaa koko lattian. Meillä kasvustoa on vain lähinnä rossipohjan laudoitusta kannattelevissa alapohjan hirsissä sekä siitä nousseena hieman laudoituksessa. Mitään läpilahoja kohtia ei ole kuin yhdessä kohdassa.

Tässä sitä on nyt sitten punnittu, että mikä on ylikorjaamista ja mikä liian vähäistä korjaamista ja niin  edelleen. Tuntuisi typerältä purkaa talon lattiat, kun edes rossipohjan laudoitus ei ole lahonnut, ainoastaan hieman ottanut kipeää muutamasta kohdasta, mutta niissäkin kohdissa purut ovat kestäneet sisäpuolella.

Päädyimme nyt toistaiseksi siihen, että lattioihin vedetään ilmansulkupaperit (minimoidaan mahdollinen alapohjan ilman pääsy asuintiloihin), poistetaan lahot, poistetaan ja kuumennetaan vaurioituneet kohdat (jos muuten jollakin on hyviä vinkkejä millä kuumentaa tarpeeksi kuumaksi polttamatta taloa, niitä otetaan erittäin kiitollisena vastaan), tuetaan mahdolliset riskikohdat ja sekoitellaan booria vielä varmuuden vuoksi talon alla olevaan maaperään, vaikka se hiekkapitoista ja hyvin kuivaa ja kasvutonta vaikuttaakin olevan.

Lisäksi parannetaan alapohjan tuuletusta. Vaurio alueelle (jonka seinällä ei muuten ollut yhtään aukkoa!) tehtiin jo yksi hyvän kokoinen tuuletusaukko kivijalkaan. Katsotaan saadaanko enempää tehtyä. Myös viereiselle seinälle tehtiin jo alkua, että ilma pääsee liikkumaan, ja ympäri talon tutkaillaan miten saadaan tehostettua parhaamme mukaan.

Oma haasteensa tässä alapohjan korjaamisessa alhaalta päin on se, ettei meillä ole mitään kulkureittiä talon alle. Onneksi tuo mies on kapeaa tekoa ja on päässyt sisään tuuletusaukoista! Samalla talon alta on tyhjennetty mm. pari kissan luurankoa, lahoja laudanpätkiä jne.

Viihtyisä terassi

Aiemmin jo mainitsin, että olemme ruokailleet terassilla. Noh, se siitä idyllisestä tilanteesta sitten, yllä olevassa kuvassa näkyy viihtyisä kuistimme/terassimme tällä hetkellä. Betoni lähti purkuun ja tilalle tehdään puuta. Terassia tehdessä on sentään joku älykin välähdellyt, sillä valun ja hirsien väliin on tuossa näkyvällä seinänvierustalla laitettu kattohuopaa estämään kosteuden siirtymistä seinälle. Homma on siis melkein toiminut! Tai varmaan onkin toiminut, ennen kuin lumien sulamisvesi on ohjautunut ulko-ovea kohden (kulumisen myötä) kaatavalta terassilta sopivasti alahirsiin ja ruokkinut varmaan vielä lattiasientä omalta osaltaan.

Työhuoneen alla on hieman rihmastoja, mutta siellä puukin on suhteellisen hyvässä kunnossa, paikoittaista pintalahoa lukuunottamatta.

Pienenä loppukevennyksenä/-ihmetyksenä/-järkytyksenä (miten kukin tahtoo ajatella) kuva tilanteesta, kun kellarista löytyi ovi eteenpäin. Ajateltiin jos sieltä vaikka pääsisi talon alle, ettei tarvitsisi tuuletusluukusta ryömiä. Kiinni laitettu ovi revittiin auki ja takaa paljastui:

Juu. Ei päässyt talon alle, eikä mihinkään muuallekkaan. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Kokonainen kellarin huone täynnä sanomalehtiä! Ja päällä vähän lasivillaa sekä hiirten bilesotkuja. Kultainen seitkytluku, päivämääristä katsottuna. Varmaan ajateltu eristää tai jotain... Aina ei ihan voi ymmärtää.

Oleskelualue autoille

Meillä on myllätty pari päivää. Vaikka itse talon remontoiminen on se homma numero yksi, piti kuitenkin ennen talven tuloa hetki miettiä myös pihaa. Taloamme kiertää ajoura, mutta koska tontille vedettiin koirataloudessa hyvin hyödylliset aidat, ei autoja enää voi ajaa talon ympäri. Koko tuo ajoura meni myös ihan talon vierestä ja talvella auton säilyttäminen siinä on mahdotonta, sillä silloin autojen päälle putoaisi katolta lumet. 

Niinpä siis paikalle saapui kaivinkone ja kasa soraa, jotta saatiin ajouran kylkeen tuollainen parin auton levyinen ''parkkialue'', johon vedetään myös lämmityspiste autoille, jolle tulee katkaisija sisälle (arjen pientä luksusta). Ensin suhtauduin tähän parkkipaikka ajatukseen hieman kielteisesti, kun en tahtoisi hävittää tuota metsämaisemaa, mutta jäi meille sitä luontoakin vielä onneksi ihan riittävästi, tämä parkkialue kun on ihan tien vieressä.

Kaivinkoneella vedettiin samalla myös hieman pintamaata juurakoineen talon sivuilta, kun paksujen juurien kaivaminen lapiolla osoittautui aika rasittavaksi ja hitaaksi puuhaksi. Meillä on viime aikoina tehty/suunniteltu myös sähköhommia ja alapohja remonttia, niistä lisää myöhemmin.

Kuistilla

Pitkästä aikaa pystyimme istumaan pöydän ääreen syömään! Sisällä meillä ei vieläkään ruokapöytää ole, kun ei ole keittiötäkään, mutta pihakuistille saatiin pöytä laitettua. Kuistin oli vallannut laudan pätkät ja sekalainen tavarasälä, siihen kun oli niin helppo jättää käsistään kaikenlaista. Mutta nyt siellä voi syödä!

Rapsutusta

 

Olen nähnyt mielessäni pienen pöydän, jota voi hyödyntää lisäapuna ruokailussa ja ruokaa laittaessa ja jonka päälle voi poimia kesällä niittykukkia maljakkoon. Sopiva pöytä löytyi omalta vintiltä, mutta koska tuollainen kuolleentipunkeltainen ei kuulu suosikki väreihini, tein taas treffit ystävieni kuumailmapuhaltimen ja siklin kanssa. Nopeasti irtoaa maali! Tuo on jopa vähän terapeuttista hommaa, ihan unohtuu rapsuttelemaan. Pöytä kannettiin tänään vintistä, tarkoituksena katsoa onko siitä mihinkään, ja heti piti jo päästä rapsuttamaan.

Lauman lisäys

Almalla on asiaa

Uusin tulokas Liina

Liina

Remonttityömaasta kodiksi

Ensimmäinen huone alkaa näyttää jo vähän kotoisammalta, kun tavarat alkavat löytää paikkansa. On hauskaa, kun huonekalut ovat talon omia eikä kaikki vain jotain itse valittuja, sillä itselläni on tapana heittäytyä noissa väri ja materiaali valinnoissa monasti hieman tylsäksi, vaikka ensin harkitsisin jotakin rohkeampaa. Jotenkin tuntuu, että näissä vanhemmissa huonekaluissa ja tavaroissa on se ominaisuus, että yhdistitpä mitä tahansa, niistä syntyy aina harmoninen kokonaisuus. Tarkkasilmäiset voivat huomata, että vielä on paljon keskeneräisyyttä, mm. taulu nojailee vain lattialla odotellen arvoistansa paikkaa.

Remontti vaatii mielikuvitusta

Ensimmäisessä kuvassa näkyy meidän viihtyisä kotimme laiskanlinnoineen. Tai sitten ei, mutta jos oikein kovasti kuvittelee! Todellisuudessa kuvassa on tämänhetkinen olohuone. Paljaat seinät, esiin kaivetut lankkulattiat ja yksi nojatuoli, mikä sekin jäänyt tuohon matkalle tavaroita siirreltäessä.

Toisessa kuvassa näkyy lämpimän kyökkimme tunnelmallinen leivinuuni-nurkkaus. Tai sellainen siitä toivottavasti tulee. Nyt se on piikkauksen jäljiltä oleva tiilikasa. Kyseisestä nurkasta lähti taannoin vanha hella, lämminvesivaraaja sekä öljypoltin. Niiden alta löytyi mm. varaajaa varten rakennettu tiilikakku, joka piikattiin nyt pois. Kyllä siinä kohta leipä paistuu!