Pihahommia

Hommat tahtoo vähän sisällä seisoa, kun ei malta laskea haravaa kädestä. Välillä vähän räntää roiskii ja välistä taas paistaa aurinko, mutta ei tuo menoa haittaa. Meidän hienolle pihalta löytyneistä tiilistä kasatulle ''grillille'' tosin piti laittaa katto pään päälle, kun enemmälti alkoi satelemaan.

En noin varsinaisesti koskaan itse ole ollut mikään ''puutarha-ihminen'', mutta jotenkin tuo(kin) tuntuu vievän mukanaan. Huisin hauskaa kun haravaa heiluttamalla paljastuu kukkapenkkien rajoja ja kaikkia vanhoja kasveja. Pari omenapuutakin jo istutettiin. 

Saas nähdä mitä Marjamäen kesä tuo pihalle tullessaan, saadaan opetella lajitunnistusta. Tähän mennessä pihalta on bongattu muun muassa raparperin alut, kukkiva näsiä ja paaaljon sinivuokkoja.

Vanhojen ovien uusi elämä

Viikonloppuna kävimme hakemassa täydennystä ovikokoelmaamme, kun tutussa paikassa ollaan purkamassa vanhaa taloa. Haimme kuvassa näkyvän komeron oven, jonka olisi määrä tulla makuuhuoneen vaatekomeroon seitkytluvun oven tilalle.

Marjamäessä on ja tulee olemaan aika kirjava kokoelma ovia. Kaikki peiliovia, mutta hyvin erilaisia. Tavallisimmat huoneiden ovet ovat samanlaisia, mutta muuten löytyy monen näköistä. Historiaa sekin. Talosta on löytynyt myös paljon käytöstä poistuneita ovia, mm. isot komeat lasilla varustetut pariovet sekä erinäisiä yksittäisiä peiliovia. Yhdestäkään ei ole tietoa, missä ne ovat aiemmin olleet. Ainakaan seinien hirsipinnoista ei ole vielä löytynyt vinkkejä vanhojen ovien siainteihin. Alla oleva ovi löytyi vintiltä ja pääsee kylpyhuoneen oveksi. Aiemmassa kylpyhuoneessa oli uuden aikainen ovi, mutta mielestäni se oli ruma ja riiteli ikävästi talossa olevien muiden ovien kanssa.

Vanhan talon remontissa haasteita tuo vanhan kunnioittaminen ja siihen sopivat menetelmät. Toisaalta se tuo myös suuren mielenkiinnon remontointiin. Täytyy kyllä myöntää, että välillä on kuitenkin mukavaa esimerkiksi tarttua naulaimeen vasaran sijaan. Kuumailmapuhallin on tänään ollut oikea aarre. Yritin ensin pelkkää sikliä ja hiomapaperia käyttäen puhdistaa halkeilevaa maalia vanhasta komeronovesta, kunnes kokeilin puhallinta. Miten helppoa ja mukavaa! Kuumailmapuhaltimella puhaltamalla ja lastalla työntämällä maali irtoaa kuin itsestään. Kuin pienenä pilkkana tähän uudenaikaisen menetelmän ihannointiin meiltä meni kesken homman sähköt! Ei auttanut muu kuin siirtyä lämmittelemään puuhellaa ja unohtaa hetkeksi sähkötyökalut.

                           

Välillä niitä vanhojakin työkaluja täytyy (saa) kuitenkin käyttää. Alla pari kuvaa tämän illan työvälineistä. Hauskinta on, että kuvassa näkyvä höylä on Marjamäen työkaluvalikoimasta!

Loppuun vielä niin innokas, mutta niin väsynyt apuri:

Remonttielämää

   1.      &     2.

     3.      &      4.

1. Vettä kanisterista

2. Peti keskellä pahvilaatikoita

3. Ruokaa suoraan purkista

4. Operaatio jossa puruluusta tuli PURUluu (puruluu piti ensin käyttää purun seassa, kuten kuonosta näkyy. Ps. huomaa wc-pönttö olohuoneessa, matkalla kylppäriin)

Kerrostumia

Tänään on peitetty sekä kaivettu esiin vanhaa. Ylemmässä kuvassa näkyy makuuhuoneeseen tuloillaan olevaa uutta pintaa, peittoon on juuri menossa ison vaatekomeron alkuperäinen ovi, joka jo jossakin aiemmassakin kuvassa esiintyi. Seinälle ja komeroiden pinnalle tulee valkoiseksi maalattua helmipaneelia, kuvassa vasta ensimmäinen kevyt kerros Uulan intoa. Vieläköhän joku joskus kaivaa komeron esiin ja toteaa, että kappas, täällä olikin ovi? 

On jotenkin hauskaa, kun talossa näkyy ajan kerrostumia. Ensin on ollut vanhaa lankkua ja jossain vaiheessa se on ehdottomasti haluttu peittää linoleumeilla ja muovimatoilla. Nyt taas tahdomme aivan ehdottomasti kaivaa vanhat lankut esiin! Toki ihan ulkonäkösyistä, mutta myös siksi, että kauttaaltaan muovilla peitetty lattia ei mahda liiemmin hengittää. 

Tämän päivän toinen projekti olikin kaivaa lattia kerrostumia. Eilen illalla koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen, kun kävelin useamman kerran olohuoneen lattian tietyn kohdan ylitse. Muovimatto oli siitä kuprullaan ja lattia narisi. Tulipahan mieleeni vain, että minkähänlainen vedenpaisumus siellä mahtaakaan olla, kun viemärihän menee juuri siitä kohdasta! Tänään äkkiä muovimattoa ja tervapaperia irti. Muovin ja paperin alla oli levyä, joka oli vaalean vihertävää valkoisella höystettynä ja hetkeksi tuli jo mieleen, että loppuiko purkuhommat siihen - asbestiin nimittäin. Mutta sitten todettiinkin levy maalatuksi (?!) kovalevyksi. Miksi lie maalattu. Tai miksi ja miksi, kai se on johonkin aikaan ollut villityksenä, mutta aika erikoinen lattiamateriaali. Ja valkoinenhan oli vain sitten sitä liimaa.

Levyjen irroittamisen jälkeen selvisi, että narina johtui lankkujen palapeliasetelmasta. Joskus viemäriä asennettaessa oli lankut katkaistu ja nostettu irti. Lienee siis ihan ymmärrettävää, että saumainen ja uudestaan palapelinä rakennettu lattia hieman narisee. Muovimatto taas kupruili vain sellaisista kohdista, joista liima oli irronnut (tai ei ehkä ollut koskaan tarttunutkaan). Yhdessä lankussa oli päädyssä sormenpään kokoisia porattuja reikiä, varmaan helpottamaan lankkujen irroitusta. Niistä näkyi, että ainakin kyseinen lankku oli siisti alapuoleltakin. Palapeli täytyy kuitenkin mielenrauhan varmistamiseksi vielä avata ennen kylppärin käyttöönottoa.

Olohuoneen lankku oli nyt sitten tällaista vihertävää.  Muissa huoneissa on tähänasti löytynyt vain perinteistä punertavaa. Tämäkin on tainnut olla punertava alunperin, mutta jossakin vaiheessa tämä ''salin'' lattia on sitten maalattu uudestaan. Ei voi kuin kiittää onnea, että muovimattojen alla on ollut kovalevyt, eikä muovimattoa ole suoraan liimattu lankkuihin!

Vanhan paneelikaton maalaus

Ja pieni kurkistus tämän hetkiseen makuuhuoneen tilanteeseen:

Tee-se-itse -remontoijan katonpesuväline

Makuuhuoneen vanhan paneelikaton ''kunnostus'' aloitettiin pesemällä se maalipesulla. Täytyy sanoa, että jos katon pesuun on olemassa joku todella kätevä laite tai väline, niin käyttäkää hyvät ihmiset sellaista. Ei meinaan ole mitään luksusta tuo hyvän matkaa yli kolmemetriä korkean katon pesu pelkällä teleskooppivarrella, jos katossa on vuosikymmenten liat ja noet. 

Mutta siitäkin selvittiin talkooavustuksella. Pesun jälkeen maali käytiin läpi hiekkapaperilla ja rapsuteltiin teräsharjalla. Tämänjälkeen vielä pestiin hiontapöly pois. Sitten eikun maalaamaan! Tummille kohdille, joista maali irtoili, emme tehneet mitään sen kummempaa.

Itse maalaaminen oli verrattain mukavaa puuhaa. Niin laadukas leveä pensseli kuin lyhytnukkainen telakin pelasivat mainiosti kunnon jatkovarren kanssa. Ensin aijoimme käyttää pitkänukkaista telaa, mutta nukasta jää sen verran ikävä jälki, että hinkkasimme mielummin lyhyellä nukalla. Katto on nyt maalattu kahteen kertaan ja luulen, että maalataan vielä kerran. Maalina käytimme Uulan iNTO-sisustusmaalia, sävyttämätön valkoinen. Voin tässä vaiheessa sanoa vain hyvää maalista: sekoittui mukavasti, levittyi helposti eikä haissut millekkään. Jopa maalittomat läiskäkohdat peittyivät yllättävän hienosti. Noin puhtaan valkoinen on välillä vähän arvelluttanut, kun se pomppasi vanhaa maalia vasten niin voimakkaasti silmille (kuten viimeisestä kuvasta voi nähdä), mutta eiköhän siitä ihan kiva tule.

Katon jälkeen pitäisi sutia vielä kattolistat. Emme uskaltaneet lähteä irroittamaan vanhoja koristeellisia listoja, olisi saattanut käydä listoille hassusti.

Kylpyhuone rakentuu

Ensin meillä oli tässä kopperossa sauna sekä kylpyhuone ja ovi suoraan keittiöstä. Näin jälkikäteen kun tilaa katsoo, ei äkkiseltään voi uskoa, että siihen on mahtunut saunakin. Sitten meillä oli kasa purkujätettä ja edelleen ovi hassussa paikassa. 

Nyt meillä on pieni huone, joka alkaa muistuttaa jo kylpyhuonetta. Hommat aloitettiin tosiaan poistamalla muoviseinät ja -lattiat, repimällä vanhat kylpyhuoneenkalusteet pois ja purkamalla tilasta sauna ja saunan erottava väliseinä. Lattiaa avattiin rossipohjan erottavaan laudoitukseen asti, jotta päästiin katsomaan pohjaan ja tarkastamaan ja korjaamaan vesieristämättömän kylpyhuoneen aiheuttamat tuhot. Uskomatonta kyllä, muovipinnatkin on osattu joskus asentaa huolella, sillä vesi ei ollut aiheuttanut kummoisiakaan vaurioita.

Sitten lattia koolattiin, asennettiin viemärit, villoitettiin ja levytettiin. Ja koska hommaa ei vielä ollut tarpeeksi, levytys irroitettiin yhdestä kohdasta ja pöntön viemäriä hieman siirrettiin, kun se oli väärässä kohdassa. Mutta parempi nyt tehdä huolella, valmiissa olisi sitten ärsyttänyt. Toisessa kuvassa on nähtävissä siirretty viemäri.

Myös vanha oviaukko sai kyytiä. Muut kuvat on otettu uudelta oviaukolta ja viimeisen rivin vasemman puoleisessa kuvassa näkyy umpeen laitettu vanha oviaukko (josta tosin vielä puuttuu levytys). 

Nyt seiniä on alettu koolata ja niistä on poistettu vanha villa. Jokaiseen villoitettavaan paikkaan tulee nyt ekovillaa, jota näkyykin jo vanhan oviaukon paikkauksessa. Kylpyhuoneeseen on myös asennettu rasioita ja suojaputkia sähköjä varten. Nyt seinät koolaillaan loppuun ja sen jälkeen saakin alkaa valu yms. työt kohti eheää kylppäriä!

Vettä

Moni vanhaa taloa remontoinut varmasti tietää, että tällaiset on hienoja etappeja. Mahtava tunne oli laskea ensimmäistä kertaa vettä uusista putkista. Talossahan oli kyllä putket, mutta vettä ei ilmeisesti ollut viime vuosina tullut laisinkaan, sillä löysin vanhan asukkaan kirjoittaman tekstin, jossa hän oli merkinnyt saaneensa juomavettä kanisterissa ja kantaneensa veden sisävessaan ulkoa, sadevesiastioista! No, meillä ei vielä varsinaisesti ole sisävessaakaan, mutta tästä se lähtee!