Kuistin uusi elämä

 

Laudoitus on valmis. Nyt meillä on taas kuisti. Tai terassi, patio, veranta ja mitä näitä nyt on. En ole vielä oikein keksinyt, että mikä tämä tälläinen talon kyljessä oleva rakennelma on. 

Wikipedian mukaan ''kuisti on suomalaisissa puutaloissa pääovea suojaava rakennelma, joka on ollut myös omistajan aseman ja varallisuuden osoitin''. Suojaa se pääovea ja kulkua sisään, mutta ei nämä taida enää tänä päivänä kauheasti kertoa varallisuudesta. Terassi taas on samaisen tietopankin mukaan  rakennuksen jatke, jossa ei ole kattoa tai seiniä. Seiniä ei meillä ole, mutta on kaiteet ja kattokin tuossa on. Eli kutstuttakoon sitä nyt sitten kuistiksi.

Vanha betonikansi piikattiin ja lapioitiin myös sen alla oleva hiekkatäyttö pois. Oli selvää, että uutta valua tähän ei tehdä, mutta jouduttiin hieman käyttämään mielikuvitusta toteutusta mietittäessä. Ensimmäinen ongelma oli se, että tällä rakennelmalla on kivijalka ja itseäni arvellutti, kuinka hyvin puukannen päältä alle valuva vesi mahtaa haihtua umpinaisen kivijalan takaa, vaikka ylempänä olisikin kunnolla ilmarakoa. Tämän lisäksi kuistin alla on pieni huone kellaria (joskaan ei käytössä oleva), joten sadeveden pääsy sinne täytyi myös estää.

Erinäisten ideoiden jälkeen päädyimme tekemään terassin kannen alle ''huopakaton'', jossa on kunnolla kaatoa, että vesi ei pääse seisomaan seinän viereen (kuten edellisellä kuistilla) ja alle ei pääse satamaan kamalasti vettä. Katteen alle jäi kunnon ilmarako, jotta tuuletus pelaa ja myös terassilaudoituksen ja huopakatteen välissä on ilmarako. 

Kannessa materiaalina käytimme painekyllästettyä, vaikka se vähän riiteleekin ajatusmaalimaani vastaan vanhaa korjatessa. Päädyttiin kuitenkin siihen, sillä lautoja ei olisi ehtinyt enää esimaalata, jolloin raot olisi jääneet käsittelemättömiksi ja muutoinkin terassin maalaus/käsittely jää ensi kesään, joten pelkäsimme sen ehtivän pilkuttumaan sitä ennen. Tässä on kyllä katosta, mutta sataa siihen silti lunta sekä vettä. 

Kuistilta puuttuvat vielä pellit/listat seinän viereltä ja ulkopuolelta harva peitelaudoitus. Myös kaiteita täytyy korjata ja uusia, joten ihan valmista ei vielä ole. Pakko oli kuitenkin laittaa jo väliaika kuvia, kun on niin mahtava tunne kävellä tuossa. Ei tarvitse enää sisäänkään kulkea sivuovesta.

Pikkuhiljaa

Kerroin aiemmin postauksissa Korjaajan pahin painajainen ja Eikä siinä vielä kaikki murheenkryynistämme, eli terassista. Suurin murheenkryynihän tietenkin oli lattiasieni, mutta oikeastaan tämä kuisti on ollut kaiken pahan alku ja juuri. Kuisti haluttiin tietenkin säilyttää, sillä onhan se siinä ollut nelkytluvulta saakka, mutta se täytyi purkaa ihan alkutekijöihinsä.

Eikä siinä vielä kaikki -postauksessa kerroin myös siitä, kuinka betonikuisti oli valuttanut ikävästi vettä myös pidemmälle ulkoseinälle tuon oven alusen lisäksi. Kauhulla odotin, että minkälainen määrä hirsiä siitä menee vaihtoon. Onneksi hätiköin turhaan, sillä seinän korjaamiseksi riitti vain hirsien pintakerroksen poistaminen, sillä laho ei onneksi ylettynyt kovin syvälle. Ylemmässä kuvassa näkyy moottorisahalla veistellyt hirret.

Kuistin säilyttäminen/uudelleen rakentaminen vaati paljon mielikuvitusta ja erikoisia ratkaisuja (kuten alemmasta kuvasta voi jo ennustella), mutta siitä lisää myöhemmin, kunhan saadaan laudoitus kokonaan paikoilleen. Paljoa ei enää puutu.

Värien sirkusta

Pieniä väritunnelmia makuuhuoneestamme. Harmonisen vaaleansini-harmaan sijaan siellä on nyt pienoinen sirkus. Lattia oli ajatus maalata ihan vaalean harmaalla, mutta kun ainoa asuttavaksi saatu huone on tällä hetkellä tämä, joutui lattian maalaamista siirtämään hamaan tulevaisuuteen. Ja nämä sitten on aina näitä noidankehiä, sillä en sitten viitsinyt maalta noita jalkalistojakaan, kun ne joutuu kuitenkin vielä irroittamaan lattiaa maalatessa. 

Kun jalkalistojen kuvaa katsoo oikein tarkkaan, voi huomata että eri seinillä on vielä kaiken lisäksi eriväristä listaa. Pari makuuhuoneen listaa katkesi irroittaessa, joten otettiin toisesta huoneesta vastaavaa listaa, jotta saadaan edes johonkin huoneeseen sitä säästettyä. Nyt on sitten punainen lattia, kahden väristä virheää listoissa ja seinät vielä jotain ihan muuta. Näissä vanhan ajan sävyissä on kyllä se metka puoli, että ne kaikki sointuvat aika mukavasti toisiinsa (ainakin kun silmä alkaa tottua). Eihän sitä tiedä, jos tuo punainen lattia saakin loppujen lopuksi jäädä. Tämä on ikäväkyllä ainoa huone jossa alkuperäisen lattian maalipinnan voisi periaatteessa säilyttää, kun täällä lankkuja ei ole veistelty kovalevyjä asennettasessa. 

Viimeisessä kuvassa näkyy vaatehuoneen katto. Siellä on lattialankutkin maalaamattomat ja katto vanhempaa mallia. Keittiössä on ollut tuollainen katto niin, että myös lista on ruskea. Makuuhuoneessa on näköjään ollut tuollainen vihertäväksi maalattu kattolista. Olen tässä pohtinut, että millähän nuo kattopanelit on oikein alunperin käsitelty, kun ovat tuollaiset ruskeat? Öljymaali niiden päälle on jokatapuksessa hyvin tarttunut, kun katot ovat tätä nykyä (ja ovat varmaan nelkytluvulta saakka olleet) valkoiset.

On kyllä armotonta nuo lähikuvat ja salaman käyttö (ei vielä sähköjä vaatehuoneessa), kun kaikki näyttää karmean likaiselta! Tosin pölyistä täällä kyllä onkin, kun remontin keskellä eletään.

Kesä tuli, kesä meni

Se olisi kesä käsitelty. Piha saatiin jonkinlaiseen kuosiin kevään ja kesän aikana, mutta nyt näyttää taas aika karulta. Kun vihreys on kadonnut, jäljelle jäi kevään pihan raivauksen tuloksena syntynyt iso risukasa ja jatkuvasti aluskasvillisuuden seasta esiin tulevia roskia.

Se vähäkin kasvillisuus mitä vielä saattaisi olla jäljellä, on mennyt lampaiden suuhun. Kuvissa näkyvän ulkorakennuksen, joka siis käsittää varaston, lampolan, ulkovessan ja puuliiterin, edusta oli jo kertaalleen ihan siisti. Tontilta on joutunut kaatamaan puita, joten polttopuiden teko on meneillään ja tuo roskakasa oli puuliiterissä. Se oli purettava, sillä kaikki polttopuut oli roskavallin takana. Nyt sitten pitäisi vielä hävittää nuo roskat, mikä alkaa olla liiankin tuttua puuhaa, roskaa kun on riittänyt.

Eikä siinä vielä kaikki

Hieman aiemmin kerroin talostamme löytyneestä jokaisen taloa korjaavan pahimmasta painajaisesta, ja sitä se toisaalta kyllä olikin siinä mielessä, että ei paljoa enää hetkauta nämä uudet yllärit. Sehän oli tiedossa, että talon alimmissa hirsissä on hieman lahoa ja nyt alapohjasta löytyneen vaurion vuoksi myös tuo ensimmäisessä kuvassa näkyvä ulko-oven alunen oli selvillä. Ikävä yllätys oli, että lahoa jatkuu myös viereiselle seinälle.

Tästä siis purimme pois valetun terassin, joka kaatoi mukavasti seinään päin. Puhuttiin kyllä jo taloa ostaessa, että jos tuo valettu kulahtanut terassi ei ole vastaiselle seinälle mitään vaurioita aiheuttanut, niin olisi suuri ihme. Ja olihan se. Periaatteessa väliin laitettu kattohuovan tapainen materiaali oli ehkä suojannut seinää, mutta toisaalta myös varmistanut sen, ettei kosteus ollut päässyt haihtumaan sieltä pois. Tosin tuota hiekkatäyttöä oli tuohon kuvissa näkyviin ulkovuorauslautoihin asti, eli eipä nuo hirret muutenkaan ehkä olisi selvinneet.

Hirret eivät ole läpilahoja (paitsi ulko-oven alta), mutta täytyy nyt pohtia miten tätä lähdetään korjaamaan. Hiekan sisässä betonivalun alla oli myös vanhoja rossipohjan laudoitusta kannatelleita hirsiä, jotka oli ihan purua, ovathan ne olleetkin tuolla hiekan alla yli 70 vuotta. Tässä kohtaa on siis ollut joskus sisätilaa. Jotenkin surullisenkoomista on myös se, että se on ollut huonossa kunnossa 40-luvulla, minkä vuoksi se on purettu ja tehty tämä seinä sekä terassi/kuisti tilalle. Toisaalta tämä on taas iso todiste siitä, että mitä lähemmäksi nykypäivää on aina tultu, sitä huonommin on osattu rakentaa. 

Nyt sitten heilutellaan vielä lapiolla loppukin hiekka pois, paikataan seinät ja tehdään uudenlainen terassi tilalle. Ulkonäkö on tarkoitus säilyttää samana, mutta tällä kertaa ei valeta mitään.

Myös toinen ''ei voi olla totta'' -tilanne tuli saman päivän aikana, kun keittiön katosta alkoi tippua vettä. Siis sisäkatosta! Yläpuolella on kuitenkin vintti ja ihan ehjä katto. Siellä purujen seassa oli paisuntasäiliö, joka oli ruostunut puhki. Onneksi se oli todella pieni ''purnukka'', joten kovin laajaa vahinkoa se ei ollut päässyt aiheuttamaan.

Ja eikun korjaamaan!

7 kuukauden jälkeen

Remonttia on nyt takanapäin n. 7 kk, reilu puolivuotta ollaan täällä asusteltu. Nyt alkaa talvi lähestyä, joten on pitänyt tehdä vähän tilannekatsausta, että missä sitä oikein mennään.

Kun katsoo huoneita kameran linssin läpi, tulee sellainen olo, että apua, onko täällä edes tehty mitään. Kaaos näyttää ehkä jopa pahemmalta, kuin mitä sen muistaa olleen ostaessamme paikan. Tarkemmin kun alkaa pohtia, on tässä kuitenkin hitaasti mutta varmasti menty eteenpäin.

• Piha on raivattu viidakosta ja kaatopaikasta kohti puutarhaa. Loputtomasti haravointia ja risun kantoa! Myös jokunen puu on kaadettu.

•  Jokaisesta asuinkerroksen huoneesta on revitty epämääräiset pintamateriaalit (muovimatot, kovalevyt, repeilleet tapetit, jotka eivät olleet talon alkuperäistä ilmettä jne.)

• Myös keittiö on purettu, johon kuului kaapistojen ja kodinkoneiden lisäksi mm. jätti-iso vesivaraaja, öljykattila ja irtomallinen puuhella + uuninpohjien piikkausta ja uudelleen valamista.

• Sisätiloista on käyty tavaroita läpi, jopa moneen kertaan. Vihdoin alkaa olla joku tolkku siinä, että vain säästämiskelpoiset tavarat on siirreltävänä

• Makuuhuone on remontoitu (hirsikorjailut, seinien levytystä, panelointia, katon maalausta, tapetointia jne.)
• Vesi- ja viemäriputket vedetty uusiksi
• Kylpyhuone + sauna on purettu ja uusi kylppäri tehty tilalle (sähköineen ja lämpimine vesineen).
• Alapohjan korjaus on käynnissä.
• Piha on aidattu ja uudet portit ovat kohta valmiit.
• Talon vierustoilta on kaivettu maata, niin kaivinkoneella kun lapiollakin.
• Pihaan on tehty parkkipaikka.
• Navetta on raivattu tyhjäksi lampaita varten. Myös muut piharakennukset on tyhjennetty (voi sitä rojun määrää).

                                       

                         

 Varmaan monta sellaistakin asiaa on tehty, joita ei nyt äkkiseltään edes muista. Nyt voisin kirjoittaa sellaisen suunnitelmallisen listan, mitä tulee tehdä ennen talven tuloa ja mitä talven aikana, mutta jo tässä reilussa puolessa vuodessa on tullut huomattua, että ei ne hommat sitten koskaan kuitenkaan mene niinkuin on suunniteltu. 

Jos nyt kuitenkin hieman tässä lähdetään pohtimaan, niin ehdoton homma numero yksi on saada alapohjan korjaus valmiiksi. Ja hyvällä jaetulla ykkösellä on sähköt makuuhuoneeseen. Alkaa meinaan hieman jo palella ja pimeäkin vaivaa, joten kunnon valaistusta ja sähköpattereita alkaa olla ikävä! Etenkin nyt flunssaisena on saanut kääriytyä useampaan peittoon. Myös sähköjä tulisi ulos saada, sillä auton lämmitys olisi aika välttämätön talvella. 

Itse pitäisi ruveta vetämään pellavanauhaa ja papereita ikkunoihin, jotta saadaan toivottaa talvi ja pakkanen tervetulleeksi (muttei tupaan)!

Vanhan talon historia

Olen itse kovin kiinnostunut talomme historiasta. On mukavaa kuvitella minkälaiset ihmiset talomme lattioilla on astelleet 100-vuotta sitten ja miltä talossa on tuolloin näyttänyt.

Kuten olen täällä aiemminkin maininnut, meille jäi myös talon irtaimisto Marjamäen ostaessamme. Siitä on ollut korvaamaton hyöty talon historiaan sukeltaessa. Vanhat valokuvat, tilanjakoja yms. koskevat asiakirjat, vanhat alkuperäiset kauppakirjat sekä talossa oleva kirjallisuus ja lehtileikkeet ovat olleet korvaamattoman hyödyllisiä ja mielenkiintoisia. Meillä on ollut tuuria, kun kaikki lähteet ovat olleet käsillä näin helposti, mutta samankaltaisia lähteitä voi toki etsiä muutoinkin.

Kerron hieman mitä ja miten olen löytänyt talon historiaan liittyen, mikäli jollakin muulla sattuisi olemaan samanlainen projekti käynnissä.

• Asiakirjat: Tilanjakoja, omistajanvaihdoksia yms. koskevat asiakirjat ovat paitsi hyödyllisiä, myös hieno muisto. Esimerkiksi vanhoja kauppakirjoja on ollut hauskaa lueskella ja vertailla tämän päivän käytäntöihin. Taloihin liittyviä asiakirjoja kannattanee etsiä (sen jälkeen kun talo on vintin hiekkoja myöten käännetty ympäri) esimerkiksi maakunta-arkistosta. Itse emme ole vielä päässeet kyseistä arkistoa hyödyntämään. 

• Talon piirrustukset: Olen kuullut joillakin käyneen niin hyvän tuurin, että talon jostain kätköstä on löytynyt talon piirrustukset. Myös vanhoista palovakuutuksista saattaa olla tässä asiassa hyötyä (taas jotain mitä ei talostamme ole löytynyt). 
• Kiinteistörekisteri: Itse saimme kiinteistörekisterin tietoja kaupungin rakennusvalvonnalta. Talostamme oli siellä kerrottu, että talossa on asukkaat, se olisi rakennettu vuonna 1957, siinä on n. 80 asuinneliötä ja vesikeskuslämmitys. Ei siis kovinkaan hyödyllistä tietoa meille, sillä kyseiset tiedot on kirjattu luultavasti silloin, kun talo on siirtynyt taas vakituiseen asuinkäyttöön ja sitä on remontoitu. En edes tiedä mistä tuollaiset neliöt on keksitty.
• Arkkitehtuuri: Talon arkkitehtuuri ja yksityiskohdat kertovat paljon hyödyllistä tietoa, kun vertailee eri aikakausien tyyleihin. Meillä itsessään yksityiskohdat eivät tosin juurikaan kerro mitään, sillä talo on vuosisadan kuluessa kokenut muutoksia.
• Valokuvat: Valokuvista on hyvä katsella kuinka talo ja sen ympäristö ovat muuttuneet. Meillä on onneksi tallessa mm. kuvia talosta ulkoa sekä pari ilmakuvaa. Sisältä on harmittavan vähän kuvia, mutta tuohon aikaan kuvien ottaminen sisätiloissa on ollut varmaankin harvinaista, eikä valokaan varmasti olisi riittänyt niillä välineillä.

Talomme ja pihapiirimme kuvan vasen puolisko

• Kirjallisuus: Tässä se suurin juttu meidän kannaltamme. Kolusin talon irtaimiston mukana tullutta ''kotikirjastoamme'', josta löysin kotiseutu historiaa käsittelevän paksun teoksen. Kirjan lopussa oli luettelona kuvia alueen vanhoista taloista ja onneksemme sieltä löytyi myös kuva Marjamäestä tietoineen. Näissä tiedoissa myös tieto siitä, että Marjamäen huvila on rakennettu v. 1900.
• Alueen tuntijat: Mikään ei varmasti ole yhtä hyödyllinen tietolähde, kuin paikallinen alueen tuntija. Itse emme valitettavasti ainakaan vielä ole tavanneet yhtäkään alueemme asiantuntijaa, mutta toivotaan että joku tarinankertoja vielä putkahtaa esiin. Vanhoja taloja ja seutuja koskevat tarinat ovat nimittäin aina niitä parhaita. Talomme entisiä asukkaita koskevassa lehtijutussa on esimerkiksi kerrottu talostamme, että taloa rakennutettaessa olivat menneet kyynärät ja metrit sekaisin, jolloin huvilasta oli tullut tarpeisiin nähden aivan liian suuri. Liekö vain legendaa, mutta hauska tarina kuitenkin.
• Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä: http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti Vanhat sanomalehdet, joita on helppo erilaisilla hakusanoilla etsiä edellä mainitulta sivulta. Kävi todella hyvä tuuri, että haun avulla löysin muutamia tekstejä, jotka liittyivät taloamme asuttaneeseen ensimmäiseen perheeseen. Kirjoituksista saimme selville mm. perheen jäsenten nimiä, ammatteja, elinikiä ja elämäntyyliä.

http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/653247?term=Säämingin&term=Paulsson#?page=4

Onnea myös muiden etsintöihin, uurastus on palkitsevaa!